Nyt on saatu nukuttua isosti isossa teltassa isoja unia nähdessä. Eikä ees iso karhu ollu ollu vastassa aamulla ku noustiin teltasta. Ulkona ei satanu, mutta teltta oli silti sisältä märkä.
Nyt ku ei ole päällimmäisenä mielessä nukkuminen ja leiripaikan etsiminen, olemme tehneet isoja havaintoja:
Amerikka isojen asioiden maa. Meillähän on sillälailla helppoa kulkea täällä, ku meillä on melkein paikallis opas mukana. - Ville nimittäin on ennenki käyny ameriikoissa. ( joskus n. 15v sitte)
Ollaanhan me kyllä kuultu tarinoita että amerikoissa kaikki ON SUURTA, mutta onhan se eri asia todeta se ite.
Aloitetaan vaikka maito purkista, ostettiin pienin purkki maitoa mitä kaupasta löyty 1 gallona eli 3,78l siinä meillä on juotavaa. Eikä nuo leipä slaissitkaan jää kauas. Hirveän isoja leipä viipaleita ja yhtä isoja juusto ja makkara viipaloita leivän päälle. 
Kananmunatki on on isompia ja keltuaiset keltasempia ku meillä. Ruohokki on vihreämpää ja pulukkii on lihavampia. 
Kaikki ruoka on rasvatonta, erityisesti jogurtit, mutta se ei näy kyllä käyttäjissä. Ihmiset on tosi mukavia ja puheliaita, mutta todellisuudessa niitä ei kiinnosta meikäläiset pätkääkään.
Kaikki ruoka on rasvatonta, erityisesti jogurtit, mutta se ei näy kyllä käyttäjissä. Ihmiset on tosi mukavia ja puheliaita, mutta todellisuudessa niitä ei kiinnosta meikäläiset pätkääkään. Täällä meijän camping alueella iso osa näistä leiriintyjistä asuu täällä ympäri vuoden, eikä pelkästään sen takia, et ne on köyhiä, vaan sen takia, et ne on elämäntapa telttailijoita. Vähä niinku norjalaiset. 
Täällä isossa maailmassa vuoretki on valtavia autoista puhumattakaan. Lähes tulkoon kaikilla on iso auto täällä. Ja ku asiaa ajattelee ni se on ihan fiksua, ku nähtiin täytetty hirvi, ni Irina oli yhen jalan mittainen. Eli ne hirvetki on valtavan isoja. Päästiin myös livenä näkemään kahen ison egon välien selvittelyä liikenteessä. Se joka törttöili sillä oli enemmän asiaa. Kyllä näky käsimerkkejä ja kuulu kirosanoja. Pojatkin innostu ison maan stailiin räppäämään autossa, niin että koko auto heilu.
Perus meikäläiselle on välillä vaikea tajuta nuita välimatkoja, koska kaupunki on rakennettu niin laajaksi. On nimittäin hirveän pitkät välimatkat, jopa meillekki.
Kyllä täällä on opittava ajattelemaan isosti amerikkalaisittain, kun pienen pohjoismaan logiigalla ei aina selviä.
Nyt kasataan tätä meijän pikku leiriä ja Pateki huokailee, että makuupussiki on kerta kerralla vaikeampi kasata, kun se tuntuu aina vaan isommalta.
No niin tämä pikku jenkki perhe lähtee pikku katu monsterilla kohti uusia pieniä seikkailuja vai onkohan ne isoja. Siitä kuulette seuraavassa jaksossa.
Denal hiir vii kam!!!
Eeva, Elina, Irina ja Outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti