Denalin kansallispuisto
Naapurit ei ollu hyvällä mielellä aamulla kun oltiin aamupalalla. En kyllä ymmärrä että miksi. NO okei, kyllä me tultiin aika myöhään leiriä pystyttämään (ilta kymmenen) ja okei, yheksästä ihmisestä saattaa lähteä vähän ääntä ja NO OKEI, kyllä me vähän soiteltiin musiikkiaki. Mutta oli meilläki yks ärsyttävä äänekäs naapuri, jolla oli koti meijän teltan takana. Siinä se säksätti koko yön ja kaiveli tunneleita meijän teltan alle.. enkä puhu nyt Sakesta 8) Iltayöllä yllätettiin Pate ja Ville-Riiko, pikku synttärilahjoilla. Kaikki oli jo nukkumassa, kun hiivittiin viimisinä telttaan ja annettiin Patelle uusi ilmatäytteinen makuualusta ja tyyny, sen vihreän lastun tilalle ja Paten aidosti sydämmestä tullu kommentti oli: "Minä rakastan teitä!" <3
Ville-Riiko sai myös tyynyn ja pelin. Ehkä jo tänäiltana päästään porukalla pelailemaan :)
Lähimme kiireellä klo 9:20 bussille Denalin kansallispuiston kiertoajelulle 600metrin päähän, mutta missattiin se. Ja seuraava. Kerettiin sitte kahentoista bussiin just ja just.
Siinä ko oltiin menossa sinne bussipysäkille (autollapa tietenki nuin pitkät matkat kuljetaan!), niin tuli kotosa olo ko tie oli tukossa tyhmistä turisteista kuvaamassa jotaki puskissa. Naurettiin oikein ääneen, että niin ne vain yltää tännekki asti töllöilemään liikenteessä! Yritimme puikkelehtia välistä ohi, kunnes huomattiin että nehän kuvaileekin Alaskan hirveä. Jarrut taas pohjaan ja koko meijän katras ryntäs ulos autosta kameroitten kanssa. Tyhmät turistit. Muitten autot oli sentään parkkeerattu tien reunaan, mutta meijän autopa oli tyylikkäästi poikittain vieden molemmat kaistat! Outi onneksi älys käyä siirtämässä sen ko bussin piti päästä ohi. Tyhmät turistit....
Bussi oli huigee elokuvabussi, eli just semmonen high school bus. Meijän kuljettaja/opas oli nimeltään Rex. Tämmösiä maisemia sieltä löytyy:
Se kuljettaja kertoili matkalla kaikkea luonnosta ja eläimistä, ja meijän kiinnostus loppu siihen, kun ei moneen mailiin nähty muuta ku pari hamsteria ja murmeli, yks kotka noin kolmen kilometrin päässä ja viiminen niitti oli ko pysähyttiin kuvaamaan karibuja kaheksi tunniksi. Pitiki sattua niitten japsien kanssa samaan bussiin. Maisemat oli kyllä hienot, mutta ei niitä jaksanu viittä tuntia seurata. Me ollaan kyllä huonoja turisteja. Herättiin vasta, ko kuski ilmotti monotonisella äänellä että edessämme on viimein se harmaakarhu. Koko bussi meinas kaatua ko kaikki ryntäs ikkunaan kuvaamaan tätä Suurta ihmettä. Ja hemmetti. Se oli oikiasti koiran kokonen ja täälä muka kaikki pitäis olla suurta. Se hirviki oli Saken kokonen!
Kaiken lisäksi se kuski väitti niitten karibujen kohalla että poro ja karibu on ihan sama eläin! Ollaan kuunneltu Jackien anatomian tunnilla, eli tiietään kyllä nää jutut. Laitettais latinankieliset nimet mutta ei oo sopivia fontteja.
Ekalla taukopaikalla Ellulla taas omatunto vaivas, ja sen oli pakko mennä oikasemaan tämmöset vääräoppiset väitteet. Amerikkalainen ego taas parhaimmillaan, kun ei se kuljettaja millään suostunu uskomaan että se olis väärässä. Vaikka yksityiskohtaisesti selitettiin, mitä eroja niillä on. What ever.
Kääntöpaikalla keiteltiin kahvit ja jammailtiin kannettavan jenkkavehkeen tahdissa.
Syötiin eväät
ja lähettiin takasin. Takasintulomatkalla nähtiin vielä yks karhu kahen pennun kanssa, mutta muuten meno oli aika pitkästyttävää. Puntaroitiin aamulla, lähetäänkö se kaikista pisin kierros (joka ois maksanu 90 dollaria per nokka) vai reilu kolmasosa matka (joka makso vain 29dollaria per nokka). Onneksi valittiin lyhyempi reitti! Vähän pilvinen keli ehkä vaikutti kans siihen ettei maisemat aiheuttanu niin suurta hengensalpausta. Sakke ja Irina oli tänään 15 vuotiaita, koska sen ikäiset pääsi ajelulle ilmaiseksi. Toissapäivänä eläintarhassa meillä oli kolme alle 16 vuotiasta, kun ne taas pääsi lasten lipulla. Tiukalla budjetilla täytyy olla kekseliäs ;)
Melkein kolme tuntia takaisin matkaa samaa tietä ku tullessa, tekemisen puutteessa leikittiin kaikki keksimämme lastenleikit: Rikkinäinen puhelin, tarina peli, laiva on lastattu, kirjainselitys ja mitähän muuta. Kanssamatkustajilla saattaa vieläki ärsyttää. "Pitiki sattua nuitten norjalaisten kanssa samaan bussiin".
Vielä bussista poistuessaki se kuski vakuutti että Poro ja karibu ON sama eläin. Etsi jo kännykänkin ja halusi varmuuden näyttämällä sen googlesta. Eikä siinä vielä kaikki! Lähti dösällä meijän perään ja viittoili kännykän kanssa ikkunasta, Ellu vain näytti peukkua. Toivottavasti se saa rauhan joskus. Tui tui.
Sitte mentiin kokkaamaan.
Ekan kerran oltiin leirissä ajoissa, ja oli mukava kun teltta oli jo valmiiksi pystyssä. Irina, Eeva ja Outi teki ruoan, Ellu laitteli patjat ja tyynyt telttaan, ja makuupussit tuulettumaan.
Pojat heitteli fresbeetä, ihan niinku kunnon lapset ainaki. Puistonvartija kävi esittelemässä meille hirvensarvea ja toivottelemassa mukavaa iltaa :)
Ruoaksi meillä oli riisiä, papuja, pekonia, jauhelihaa ja paprikaa. Vähän niinku jonkulaista risottoa. Ruokajuomana vettä.
Nyt istuskellaan täällä leirintäalueen respan terassilla kirjottelemassa blogia ja luonnostelemassa ensimmäisiä lehtiartikkeleita.
Pojat kävi suihkussa ja Jussa hukkas jo puhelimenki. Se etti sitä epätoivosena autosta ja Eeva yritti soittaa siihen jos se vaikka kuuluis soivan, mutta siihen vastaski sitte joku outo mies camping alueen vessassa...! Eeva sano että Jussa tulee kohta hakemaan ja mies lupas ootella.
Takasin tuli mairian näkönen poeka, puhelin kourassaan. Kysyttiin että muistikko kiittää? Jussa vastas, että" joo-o. Sanoin mie sille että kiitos ko et varastanu tätä!" 8)
Huomena luovutaan tästä väliaikaiskodista ja lähetään jatkamaan matkaa kohti Fairbanksia. Adios!
Ellu ja Eeva (Ja Ville autocorrectina)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti