Hankalammaksi käy tämä blogin kirjoittaminen. Wifiä on aika vaikea löytää, vaikka lähes jokaisessa camping mestassa onki semmonen ollu. Lentokentän wifit on niin surkeita, ettei niistä ole apua. Nyt kun päästiin viimein Nomeen, todettiin, ettei täällä ole edes puhelinverkkoa! Eli tätä vois pian sanoa jo oikeaksi jumalan seläntakuseksi..
Fairbanksista lähettiin toissapäivänä, eli tiistaina, ajelemaan takaisin Anchorageen. Sitä ennen meillä oli vielä sille päivälle tapaaminen LARS:issa, eli Large Animal Research Stationissa. Siellä meillä oli oppaana Pam Groves, joka on ollut ymmärtääkseni kaikista kauiten siellä töissä. Erittäin mukava ja lempeän olonen nainen, kertoili meille Muskoteista (Musk ox eli myskihärkä), poroista ja karibuista, joita kaikkia löytyi heidän farmiltaan. Pam antoi myös haastattelun dokkaria varten.
Koko edellisen yön sato vettä, ja se jatku myös sen päivän. Teltta tais kastua ekan kerran ihan läpi, eikä meillä ollu oikein mahollisuutta päästä sitä kuivattelemaan. Niinpä päätimme jo Fairbanksista lähtiessä, että seuraava yö nukutaan jossain motellissa tai hostellissa tai mökissä. Aamulla olisi vielä ehdittävä ostamaan viimeiset tuliaiset, kun on vielä vuokra-auto käytössä ja iltapäivällä lähtisi lento Nomeen.
Löydettiin möksä (aivvan kaamee) ja mökin omistaja varotteli lähellä liikuskelevasta äitikarhusta pentujen kanssa. Pimeässä piti pitää ääntä jos aikoi johonkin liikkua. :D Se paikka oli n. 20 mailia Anchoragesta eri suuntaan, kuin mistä olimme tulossa. Eli vähän ylimääräistä ajoa, mutta eipähän ainakaan tarvi nukkua autossa, tai märässä teltassa.. Lisäksi ajateltiin, että meillä on helpompi siivota auto palautuskuntoon ja uudelleenpakata kaikkien rinkat niin että ne mahtuu koneeseen. ;)
Tuliaiset kun oli osteltu, laitoimme vielä kerran elämän risaiseksi ja kävimme porukalla mäkkärissä syömässä! Kohta oltaisiin niin kaukana kaikesta sivistyksestä (köh köh) että roskaruokaa ehtisi tulla ikävä. Jussa pohdiskeli suu täynnä hampurilaista, että hän se kyllä hirttäis ittensä jos joutuis olemaan tämmösessä paikassa töissä. Ja heti perään uus haukkasu valtavasta hampurilaisesta. Muah.
Lentokentällä mie jouduin töihin, kun lähtöselvityksessä ei virkailija osannut lukea meidän kenenkään nimiä ja pyysi minut tiskin taakse, jotta saataisiin laukut ja liput oikein. Ei ne voi olla niin vaikeita nimiä!
Laukut kun oli saatu hihnalle ja siirryttiin turvatarkastukseen, niin alko (JÄLLEEN KERRAN!!!) hirveä säätäminen. Irina napattiin ensimmäisenä erilleen, erityistarkastukseen. Muittenki piti kenkiä myöten laittaa kaikki mahollinen laatikoihin läpivalaisua varten. Laukut piti aukaista, kaikki johdot ja nesteet ottaa erilleen, kaikki korut, vyöt, hiuspinnit, sytkärit, takit ja kaikki. Sitten piti mennä ite semmosen skannerin läpi, missä piti seistä liikkumatta sivuttain kädet ylhäällä, kunnes sai luvan tulla pois. Ja joka ikinen unohtunu hiuspinni piti tarkastaa.
Ku oli Saken vuoro mennä skanneriin, alko laite piipittää. Virkailija kysy, onko vielä jotain taskuissa. Tavallisesti turvatarkastuksessa virkailijan pitää tarkistaa unohtuneet esineet ennenkuin niitä saa kesken tarkastuksen kaivella esiin (ettei ole mikään ase tms.), mutta kukaan ei ehtiny reagoida mitään, kun Sakke jo työnsi käden taskuunsa, vetasi sen ylös ja nosti ilmaan: SYTTTKÄRI!! Ja heitti muitten tavaroitten joukkoon. Virkailija nauro niin spontaania reaktiota (ja ehkä hassua suomenkielistä ilmaisua) ja kysyi että mitä Sakke sillä tekee, kun on itse vasta 16... Sakke osotti Eevaa silmää räpäyttämättä ja vastas että "Se on tuon!" Virkailija nauroi ääneen. :)
Ville joutui luopumaan shamppoostaan, jo kolmannen kerran tällä reissulla. Käsimatkatavaroissa kun ei saa olla yli 100ml suuruisia nestepulloja. Jokohan se kohta oppis pakkaamaan sen sinne rinkkaan, ettei tarvis joka kaupungissa uutta axe pulloa ostaa ;)
Pate tuli viimisenä.
Voi hemmetin Pate. Pate, jolle sanottiin ainaki sata kertaa (ja tämä oli siis jo seittemäs turvatarkastus kuluneen viikon aikana - Kirkkoniemi, Alta, Tromssa, Bodö, Oslo, Reykjavik, Anchorage), että mitä sinne käsimatkatavaroihin voi ottaa ja mitä ei. Rautalanka ei näille pojille aina riitä, kun lapin malliin poikia sai muistutella myös siitä ettei kaupungilla ole sopivaa kulkea puukot vyöllä.. huokaus. Niinpä Paten laukut piippas, ja Pate pyyettiin sivuun erityistarkastusta varten. Laukut pengottiin, ja mitä sieltä löytykään - PUUKKO. Voe härremaaria nuita pentuja! Muuta sopimatonta ei onneksi ollu unohtunu käsimatkatavaroihin, mutta puukosta Pate joutu luopumaan. Vaihtoiehtoina olis ollu postittaa puukko kotiin (joka olis maksanu mammonaa) tai yrittää ehtiä viemään se vielä ruumaan menevään rinkkaan. Sitä Pate yrittiki, mutta myöhästyi. Perillä Nomessa todettiin, että Villen rinkkakin oli tutkittu vielä erikseen, kun sisältä löytyi lappu, jolla ilmoitettiin
Yhen välilaskun, ja n. 3h lennon jälkeen oltiin viimein Nomessa!
Jackie oli meitä vastassa :) :) :)
Lentoterminaali Nomessa on pieni ja vaatimaton. Tosi pieni ja vaatimaton.
Autot parkkeerattiin käytännössä oven suuhun, eikä matkalaukku"hihnalta" ollu autolle matkaa ko ehkä 3 metriä.
Kahessa erässä Jackie vei meidät majapaikkaan ja käytti mennessä pienen rundin kylän läpi. Paljon vanhoja, ränsistyineitä rakennuksia, ihmiset kulahtaneissa vaatteissaan, hiekka pöllys pienestäki liikkeestä ja huomattiin, että silmät ja suun sai täyteen hiekkaa ihan vain seisoskelemalla paikallaan. Jackie sanoikin, että on hyvä käyttää aurinkolaseja.
Käytiin kiinalaisessa syömässä, piipahettiin kaupassa ja asetuttiin taloksi.
Kahessa erässä Jackie vei meidät majapaikkaan ja käytti mennessä pienen rundin kylän läpi. Paljon vanhoja, ränsistyineitä rakennuksia, ihmiset kulahtaneissa vaatteissaan, hiekka pöllys pienestäki liikkeestä ja huomattiin, että silmät ja suun sai täyteen hiekkaa ihan vain seisoskelemalla paikallaan. Jackie sanoikin, että on hyvä käyttää aurinkolaseja.
Käytiin kiinalaisessa syömässä, piipahettiin kaupassa ja asetuttiin taloksi.
Tämä majapaikka on joku aikuiskoulutuskeskuksen sivurakennus (??) jossa on jotain toimistoja, mutta ihanasti kuitenki pari sisävessaa ja keittiöntapainen. Voitteko uskoa miten luksusta oli nukkua tilavasti, lämpimässä ja kuivassa!!?
Poikien majapaikka
Aamupalalle herättiin kaheksan aikaan, ja yheksältä tapasimme taas sen saman Gregin, joka oli ollu meitä vastassa Fairbanksin yliopistolla, terveisekki meni Gregille perille. Auttelimme kantamaan tavaroita teuraskonttiin ja Greg kertoili yliopiston projektista, jolla he pyrkivät kehittämään alueen poronhoitoa. Täällä poronhoito on niin erilaista ja outoa meijän näkövinkkelistä! Esimerkiksi:
- suurimman osan poroista omistaa kylät, ei yksittäiset ihmiset
- poroja ei paimenneta
- porot kootaan vain kesäisin, jolloin piltataan, kuohitaan, piikitetään ja nyljetään
- rykimä alkaa jo elokuun puolessa välissä ja vasat syntyy jo maalis-huhtikuussa
- ihmiset tarttee valtiolta luvan laiduntamiseen
- laidunalueen osien "kesannoinnista" ihmiset saa jopa satakakskyttuhatta dollaria vuosittaisia korvauksia, ja siksi vanhat ihmiset ei millään haluais luopua poronhoidosta ja käytännössä ilmasesta rahasta ja päästää nuoria alalle
- laki määrää pilttaamaan kaikki porot, ja korvamerkkisysteemi on alkeellinen
- päätuote on verisarvet, lihantuotantoa vasta kehitetään
- ihmiset suhtautuu poroihin eri lailla, niiden hyvinvoinnista erotuksissa ei juurikaan huolehdita
-taljat jätetään mätänemään, ku ne on liian painavia kuljettaa.
Lisäksi valtava osa ihmisistä on todella niin köyhiä, että päivittäisen ruoan saaminenkaan ei ole aina varmaa ja asioita on totuttu tekemään tietyllä tavalla. Siinä ei passaa länsimaisen hyvinvointivaltion ihmisen mennä viisastelemaan - vaikkapa poronhoidossa, että miten ne asiat meijän mielestä pitäis hoitaa, vaikka olis kuinka paljon sanottavaa. Nenille tulis että kolina kävis. Ja ymmärtäähän sen. Vaikka paljon muuta ei aina ymmärtäiskään..
Jackien kanssa myöhemmin juteltiin, että olis kyllä mukava saada joskus täältä poronuoria vastavierailulle. Niin paljon olis opittavaa, vaan rahoitus on luonnollisesti ongelma. Jälleen kerran voidaan olla tyytyväisiä, että meillä on kotomaassa niin mahtavia tukijoukkoja, jokka mahollisti meijän oman reissun. Terveisiä siis jälleen SAAMELAISALUEEN KOULUTUSKESKUKSEEN, KOMETOS OY:lle, ENONTEKIÖN KUNNALLE, Nurmen Hannulle HON TRADE OY:hyn, sekä Åhlskogille Oy:lle.
Sitten alettiin kokkailemaan ihan oikeaa kotiruokaa - pottua,porkkanaa ja ihan oikeaa jauhelihakastiketta. Hyvällä ruokahalulla söimme ja sitte mahojen viereen päikkäreille koko sakki. Jackie piipahti yhen kaverinsa kanssa just sopivasti, ku oltiin päivätsufeella.
Mulla on ollu koko päivän vähän maha kipeä, ja pari tuntia ruoan jälkeen alko tuntua olo jo tosi huonolta. Eeva ja Irina niin ihanasti tarjoutuivat lähtemään lääkkeenostoreissulle lähimpään apteekkiin. Googlettamalla ei löytyny yhtään ja yritimme vain muistella, missä ehkä olimme nähneet tekstin "Pharmacy". Takasin tulivat reilu tunnin päästä, päät märkänä, mukanaan epäilyttävän näkönen lääkepullo. Pullossa oli jotain vaaleanpunaista mönjää, ja sitä muka pitäis pystyä nielemään 30ml joka tunnin välein. Ja voi jeesusmaaria minkä makusta! Mie kyllä varmaan paranen itestään. :x Tytöt kerto, ko kysyin miksei tuoneet hiilitabletteja mitä pyysin, että ensin juostuaan neljästi harhaan - koko kaupungin/kylän päästä päähän, ja olivat viimein löytäneet apteekin sairaalarakennuksesta, oli myyjä suorastaan nauranu kuultuaan heijän pyynnön ja hullunkurisen aksentin! Pyysi vielä kaverinsaki kuuntelemaan, miten oudosti puhuu nämä hassut saamelaiset.. :D
Jackie ostatti meillä eilen kylän sanomalehden ja kuinka ollakkaan: sieltä Outi ja Irina bongas ilmoituksen paikallisesta joogatunnista. Ei tarvinu kahta kertaa miettiä, ko lähtivät kiljuen jumppatunnille. Monen päivän autossa ja lentokoneessa istumisen jälkeen on kyllä kieltämättä tervetullutta päästä liikkumaan, vaikka vain ihan kävelylle.
Tuossa lähellä, yliopiston rakennuksessa, on aika hieno kirjasto. Mie löysin sieltä jo pari mielenkiintosta kirjaa, jokka aijon käyä lukemassa. Mulla oli matkalukemisina 4 kirjaa, ja olen lukenu jo ne kaikki :( Eli tuli kyllä ku tilauksesta! :)
Pojat on pelaillu korttia, ja tehny Ville-Riikon kanssa vitsivideota Sakesta kuvatuista pätkistä.. en tiiä uskallanko kattoa! 8) Sakke on kyllä tulevaisuuden Mister Bean, kaikkine fiksuine argumentointeineen :D
" Vitsi ko mulla on kyllä huonot tsäänssit tästä paikasta" (huonot fibat)
" On ghyl kähee auto" (pähee auto)
" Mulla oli kaasukahva latingissa ko ajoin kelekalla" (kaasukahva pohjassa)
Ja jokanen vähänki pitkätukkanen tietyömies on Sakenmielestä hyvän näkönen.
Pitäisköhän tuolle pojalle hommata silmälasit..?
Jussaa haastateltiin toissapäivänä ylelle, saamen ja suomen radioon, ja sen toimesta ollaan saatu jo pari kyselyä kiinnostuksestamme kirjoittaa lehtiartikkeleita. Ja kyllähän me ollaan kiinnostuneita! :) Meillä on nyt siis jo neljä kirjoitus tilausta jonossa, ja tämä päivä onki käytetty sittereissu budjettia tarkistellessa (tiesittekö muuten että täällä Nomessa on ihan järkyttävän kallista!!) ja lehtijuttuja kirjottaessa.
Tässä majapaikassa ollaan nyt ymmärtääkseni sunnuntaihin tai maanantaihin saakka, ja sen jälkeen Jackie on keksiny meijän varalle luojaties mitä! :D Eipä siis muuta ku ympäristöä tutkimaan. Buenos tardesta vaan!
- Ellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti