Me ollaan kotonaaa! Ei siis oikeasti, mutta kotoisammalta tuntuu ku pitkään aikaan! 8)
Aamulla ajelimme n. 15mailia Nomesta pohjoiseen, Midnight sun reindeer farmille, Brucen ja Annin luo. Täällä vuorten keskellä, on pieni talo preerialla, ympärillä poroaitaa, poron poikanen, paimenkoira ja mönkijöitä!
Heti ens alkuun Bruce kertoili meille farmistaan, siellä asuvasta emonhylkäämästä poronvasastaan Browniesta, nuoresta tulevasta paimenkoirastaan Bebblesistä, elämästään farmilla ja omasta tilanteestaan porotaloudessa ja porokarjan hoidossa. Brownie tepsutteli siinä meijän ympärillä aivan niinku ois ollu koira itekki. :) Muita poroja päästään näkemään ens vkolla, kun haemme porot aitaan. Sitä ennen on paljon hommaa farmilla mitä täytyy tehä, jotta kaikki on valmista poroja varten. :) Sitä odotellessa!
Ekaksi pääsimme rakentamaan itelle nukkumapaikaksi jurttaa, johon saimme päivän tohelluksen jälkeen eristetyn pohjan valmiiksi. Nukumme vielä teltassa, mutta nyt on sateen varalta hyvät suojaukset! ;)
Ann keitteli meille pariin otteeseen kahvit päivän aikana, ja leipo Outsan kans pullaa.
Illalla syötiin Alaskan punaista lohta, katkarapuja, salaattia ja riisiä, ja juotiin itsetehtyä mansikkamehua. Aivan järjettömän hyvää!! Nyt loppu purkkipapujen imeskely!! Ruoan jälkeen käytiin Saken, Irinan ja Villen kanssa lähijoella ajelemassa mönkijällä ja kattelemassa näkyykö karhuja tai muskotteja (siis niitä myskihärkiä. Saatte tottua tuohon meidän uuteen nimitykseen).. Joki oli aika kuiva, pitkän ja tavanomaisesta poikkevan lämpimän kesän takia, niin pystyttiin takasin tullessa ajella jokea pitkin alas. Metsää täälä ei oo mailla halmeilla, mutta tiheää pusikkoa sitäki enemmän. Pusikot kaartu sisällepäin hienon näkösesti joen molemmin puolin ja oli niinku olis pikku paratiisissa ajellu menemään. Viereisen vuoren rinteessä kulkee vanha hylätty junarata, puisten lahonneiden siltojen yli ja yhdestä kohti se ylitti sen joen mitä pitkin kuljettiin. ( Laitan niistä kuvia myöhemmin.) Kieltämättä jännitti vähän, kun täällä se on karua todellisuutta, että karhuja ja muskotteja on joka puolella ja ne saattaa tupsahtaa eteen mistä tahansa tiheästä pensaasta.. Äidit älkää silti siellä peljästykö. Meillä oli mukana Ville eli Vilde, joka puristi tiukasti nyrkissään karhupilliä (joka toimii siis karkottimena, ei houkuttimena. Ainaki toivon niin?), ja oli herkeämättä valmiina puhaltamaan siihen jos yksikään pensas liikahtaa epäilyttävästi. Yhestä pensaasta lehahtiki lentoon pikku parvi riekkoja ja Ville vitsaili jälkeen päin että olis kuulemma hirviästi tehny mieli säikyttää minut muka meijän takana juoksevalla karhulla. Vaan ei kait tuo minua ois hetkauttanu ku olin ajamassa, Villenhän se ois ensin näpänny karhunhalaukseen.. Aika kaameita me ollaan. ;) Nähtiin paljon jälkiä, ihan tuoreitakin, mutta yhtään kaipaamaamme eläintä ei silti vielä nähty.
Näillä on täällä tapana käydä ruoan teko vedet eli esim. kalan kylvetysvesi ja ravunkeittovedet, ym. tyhjentämässä päätien toiselle puolelle isompaan jokeen alavirtaan ettei karhut tulis pihapiiriin ruoan toivossa. Kävimme samalla joukolla kuin aiemmin, mönkijöillä tyhjentämässä ja huuhtelemassa astiat, joita Ann oli käyttäny ruoan laitossa. Viemäreitä talossa ei ole, eikä juoksevaa vettä, ellei laita agrigaattia päälle ja pumppaa kaivosta. Agrikaatista taloon saa aina välillä tai tarvittaessa sähköäkin. Ja Annilla on internetyhteys täällä!! Kertoi sen meille autossa, kun Eevan kanssa haimme isolta kylältä muutaman pyöräkoneen renkaan trailerilla. Päätettiin olla ilkeitä, eikä kerrota muutamaan päivään pojille siitä mitään ;) Annkin lupasi olla kertomatta. Katotaan mitä ne pojat keksii ittensä viihdyttämiseksi kun ei ole facebookkia eikä hot or nottia.. Lupaavalta jo näyttää, kun kello on puolen yön ja kaikki tuossa tuhisee jo untenmailla :)
Kävimme vielä toisenkin kierroksen samalla joella, tällä kertaa eri joukolla.
Kolmella mönkijällä pääsimme Villeä ja Patea lukuunottamatta kaikki. Joessa vesi oli suht matalaa, joten mönkijöillä pääsi helposti joen yli. Keskellä jokea kuivilla alueilla, näkyi satojen mätöjen kalojen lisäksi paljon karhun jälkiä. Muttei taaskaan yhtään karhua! :( Miten me oltiinki kuviteltu, että Alaskassa niitä karhuja on vierivieressä joka lohijoessa syömässä? Vähän niinku karhuveljeni Kodassa. Mutta ei niitä näy! Pöh.
Ajeltiin vielä vähän ympäriinsä ja tultiin iltateelle. On niin mukavaa ja kotoisaa, Bruce ja Ann on niin vieraanvaraisia.
Antoivan luvan käyttää kaikkia koneita mitä löytyy, traktoreista lähtien. Pate pääsiki jo vähän hommiin ja taitavasti nosteli trukkilavoja ja siirteli tavaroita. :)
Aiomme käydä ostamassa vähän kasoliinia huomena, että voidaan huolettomammin ajella kattelemassa. Mutta turvallisesti, tottakai. Niitä öttimönniäisiä täälä toki on, mutta varmistelemme aina tarkoin, mihin on suht turvallista mennä ja mihin ei. On vain niin erinlaista päästä ite kulkemaan ihan omaan tahtiin, kuin että istuttaisiin bussissa jollain sightseeingillä. Täällä on kyllä ihan mielettömän kaunista! :)
- Ellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti