Jumalauta mikä hedelmä!

17.8.2014  Sunnuntai

Käveltiin Eevan kanssa pääkatua aivan merenrannan tuntumassa. Kateltiin ja ihmeteltiin ympäristöä ja ihmisiä, hiljakseen, ja potkiskeltiin kiviä asfaltilta.

-”Aattele. Me ollaan Alaskassa. Ihan koko ajan!”

Eevalla nauratti. –”No niin ollaan!” :D

Nyt ollaan taas takaisin täällä porofarmilla missä olimme myös viime viikon. Perjantai aamuna Jackie kävi hakemassa meijät ihmisten ilmoille ja päästiin viimein suihkuun. Tuntuu aina niin harvinaisen hyvältä päästä pesulle pitkän mettäreissun jälkeen. Liikuntahalilla, missä ruukaamme suihkussa käydä, oli parhaillaan menossa joku konferenssi. Paljon ihmisiä ja virkavaltaa, isoja valkokankaita ja puhujakoppeja. Meijän pitää kulkea osittain siitä salin poikki suihkuille mentäessä. Saatiin hauska tilanne, kun Saken juuri astuessa ujona yksin salinpuolelle, oli juuri joku puhuja päättänyt puheensa ja kaikki yltyivät raikuviin aploodeihin! Sakke pysähty niille sijoilleen ja meni ihan valkoseksi! Meitä muita nauratti.

Kadonneen jäljillä, osa 1.

 Meillä piti olla aamupäivällä tapaaminen yhden tänne muuttaneen saamelaisen jälkeläisen kanssa. Kiireiden vuoksi tapaaminen kuitenkin siirtyi iltapäivään. Outi kävi asioilla ja Jackien kanssa selvittelemässä meidän viimeisen viikon ohjelmaa. Iltapäivän tapaaminen oli Nome Eskimo kommunityssä. 

Vastassa meitä oli oikein miellyttävän näköinen nainen, joka vastaili kysymyksiin lempeällä ja rauhallisella äänellä. 

Ikävä kyllä, haastattelun aikana selvisi ettei tämä Emma Pate olekaan etsimämme henkilö. Mutta hän osasi antaa meille lisää nimiä, joista voidaan lähteä selvittämään.

Tässä Brucen ja Annin luona on käyny auttelemassa mm. ruoan laitossa Brucen siskon Ruth Piscoyan (os. Davis) tytär, Kim Piscoya.

Kun kerroimme nimiä mitä edellinen haastateltavamme oli antanut, paljastui yllättäin, että tämän Kimin isän, Stan Piscoya äiti on juuri se Carol Piscoya (os.Miller), jonka nimen saimme seuraavaa haastattelua varten. Olimme jo varmistuneet siitä, että tämä Carol oli etsimämme henkilö. Kim oli itse kuullut joskus asiasta, mutta ei osannut kertoa paljon. Lupasi soitella isoäidilleen ja tulla siskonsa kanssa sitten haastateltavaksi, jos isoäiti ei ehdi tulla Anchoragesta takaisin ennen meidän matkan päättymistä. Miten hienoa! J

Kun siinä katsoimme Kimiä ruoan laitossa, uusin silmin ja mietimme, miten Märät Säpikkäät eräässä jaksossaan kuvailivat saamelaisnaista – ”lyhyt, tumma, pyöreä, korkeat poskipäät ja vinot silmät,” nauroimme, että tuo tyttö on enemmän saamelaisen näköinen kuin kukaan meijän porukasta! :D Kim on osaksi inupiaq ja piirteet on enemmän heidänlaisensa.

Haastattelemme Kimiä ja siskoaan joko tällä tai ensi viikolla, sitten saadaan lisää nimiä.

Natiivikielistä

Lukijoilta tuli pyyntöä, että kertoisimme vähän natiivikielistä mitä täällä puhutaan, miten kielet voivat, puhutaanko kieltä kotona tai opetetaanko esim. kouluissa.

Alaskassa on paljon natiivikieliä, sekä eskimoilla että intiaaneilla. Meidän taidot, aika eikä ymmärrys riitä tekemään laajempaa tutkimusta ;) mutta kerron vähän mitä olemme saaneet selville kulkemistamme paikoista tähän mennessä.

Intiaanikielistä en muista tarkkaan, millä nimellä he kutsuivat niitä, mutta ensimmäisellä viikolla kulkiessamme Anchoragesta Fairbanksiin, pysähdyimme siellä Nenanan kylässä jossa tapasimme athabascaintiaani heimoon kuuluvan Alexanderin. Hän osasi kieltä vielä ihan hyvin, ja antoi meille videolle haastattelun lopuksi näytteenkin. Mutta kieli on katoamassa, ja Alexander oli tosi harmissaan siitä. Saimme haastateltua uhden nuoren intiaanipojankin, 19 vuotiaan Dillonin. Hän tiesi kertoa, että jotkut ”vanhukset” kuuluu puhuvan, mutta nuoriso ei. Hän yritti muistella edes yhden sanan, mutta ei onnistunut. Tuli jotenkin surullinen mieli siitä tiedosta, että taas yksi kallisarvoinen kieli on pian vain historian kirjoissa.

Anchoragessa ja Nomessa puhutaan eskimokieliä, ja niitä on useita. Inupiaq ja yupik on valtakielet ja niissä on monta murretta. Tähän mennessä haastattelemamme ihmiset ovat kertoneet, että varsinkin sivukylillä kieltä puhutaan perheiden ja kyläläisten keskuudessa ihan arkipäiväisesti, mutta isommilla kylillä englanti on vallannut kodit ja yhteisöt. Mutta vähän semmosen vaikutelman sain, että oma kulttuuriympäristö ja omat juuret, ovat nuorten aikuisten ja nuorten keskuudessa alkanut tulla jälleen tärkeäksi, ja kieltä halutaan ylläpitää, niin paljon kuin siihen pystyviä on. Ymmärsin, että ainakin Anchoragessa on peruskouluissa jokaiselle oppilaalle natiivikieliä perusoppiaineena. Jokaista kieltä opiskellaan kolmevuotta. Näin kaikilla on samat mahdollisuudet tulla tutuiksi oman alueensa kielten kanssa, edes osittain.

Viikonloppu Nomessa

Perjantain virallisten osuuksien jälkeen kävimme Milanossa pizzalla

ja pelasimme majapaikassa taas kerran tuppea. Eeva ja mie oltiin pari ja Ville-Riiko oli Jussan kanssa pari. Eipä siinä pojilla taaskaan ollu mitään tsäänssejä meitä vastaan.. 

Siinä ajatus sitte harhaili kun ei ollu tarpeeksi kovaa vastusta, niin tuli pyykit taas mieleen. Ville-Riiko päätti lähteä kantokaveriksi ja niin kolmikon matka suuntas kohti pesulaa. Varttikointsit koneeseen ja pyykit pyörimään. Sitte oli se pyykkäyksen vaikein osuus eessä - Piti taas ottaa ootellessa yksi softdrinkki ja pelailla biljardia. Ai vitsit ko son rankkaa! 

Meijän epäonneksi kuivuri ei toiminu kunnolla, ja sitä piti säätää usiaan kertaan että se ehti valmiiksi. Monta tuntiahan siinä meni! ;)

Taitaa muuten ne tennissukat olla amerikkalaisten keksintö eikä suomalaisten. Pesulassa vastaan käveli kaks paria valkosia tennissukkia, karvaset sääret sisällä, jeesussandaalit alustana ja kaameilla brittishortseilla reunustettuina.. uargh! Ei edes suomituulipuku keski-ikäisen pariskunnan päällä näytä yhtä kamalalta! 8) Ville-Riiko pelas niitä vastaan kasipalloa ja voitti kaikki. Ja me chearleadeerattiin isosti amerikan malliin! J

Lauantaina Jackie haki meijät taas ajelulle, tällä kertaa Solomoniin. Matkalla pysähdyttiin maantiekahvilaan, jossa oli joku paikallinen rokkibändi esiintymässä. Aivvvan hirrrveeen kuulosta!!! :D Mutta sai siellä ilmasen hodarin ;) Vetastiin taas ässä hihasta ja pelattiin vähän biljardiaa… 

Jatkettiin matkaa sitten Outin, Eevan ja Ville-Riikon kanssa sinne Solomoniin, kun Jackie vei pikkuset takasin majapaikkaan.

Solomoniin mennessä maisemat oli taas vähän erinlaisia, ja nähtiin ”The last train to nowhere”.

Solomonin kylä oli tuulen tuohoama ja aika spooki. Siellä oli muutama talo jotka oli asuttavan näkösiä ja niissä luutavasti asuki joku, vaikkei siellä kyllä ketään näkynytkään. 

Naapurit taitaa olla aika hiljasia siellä kun se yksikin talo oli melkein kiinni hautausmaassa. Pitkälle se myrskyaalto on yltäny, kun meri oli muutaman mailin päässä ja ajopuita oli ihan tuhottomasti kylän pieluksilla.

Illalla huomattiin majapaikassa kesken korttipelin, että meillähän on jääny kaksi sukkaa pesemättä.. Pakkohan se oli lähtiä neki pesemään ettei jää ens viikkoon! Pikkupojat piilotti meiltä avaimet ja sano, että jos ei tulla takasin ennenku he alkaa nukkumaan, niin saadaan nukkua ulkona. Voi niitä pieniä.

Sunnuntaina kun käytiin kaupassa 

(Jumalauta mikä hedelmä!!!)

ja käppäiltiin yhtä katua pitkin, havahduttiin siihen että jostain vasemmalta alkoi kuulua isoon ääneen: ”YKSI KAKSI KOLME NELJÄ VIISIKUUSISEITTÄMÄNKAHDEKSANYHDEKSÄN KYMMMMENEN!!!” Sieltä tuli meijän uusi kaveri edellis illalta. Opetettiin sille suomea kun se halusi. Nauroi että eikö uskottu että hän oppis? Osaa jo 16 kielellä laskea kymmeneen. Sitten vain huikkas KIITOS ja HEI HEI! Mukava poika! :D

Iltapäivällä Outi houkkas meijät käymään rannalla kun oli niin kaunis ilma. Oli kyllä lämmin ja päätettiin lähteä vähän kahlaamaan. Vesiki oli sitte niin lämmintä, että päätettin Eevan kanssa uida. Beringinsalmi on nyt koluttu :) 

-    - Ellu

P.S. Päivän resepti: ESKIMO JÄÄTELÖ

- Paperipussissa kuivatettua poronpintaa raastettuna kulhoon, n. kaksi kourallista

- Mahollisimman mautonta oliiviöljyä pari teelusikallista

- vähän vettä

Vatkaa (tai vispaa) ainekset keskenään niin että staffi kuohkeutuu. Lisää sokeria ja vaikka variksenmarjoja tai mustikoita. Ja Avot! Jätski on valmis! :)