Tänä aamuna luki uutisissa, että Islannin lentoliikenne on suljettu. Bardarbunga tulivuori on alkanu päästellä kitusistaan jotain, eikä tiedä koska se purkautuu. Meijän paluulennon olis määrä lähteä Anchoragesta viikon päästä sunnuntaina tätä aikaa ja reitti kulkee Reykjavikin kautta Osloon. Jännä nähä miten tuon tilanteen hoijamme!
Matkavakuutusehtoja on lueskeltu ja mietitty, minkälaisia toimenpiteitä se meille aiheuttaa jos lentokielto leviää vielä laajemmalle.. Force Majeure. Toivon totisesti että vakuutusyhtiöt on myötämielisiä meijän suhteen ja että saisimme mahollisuuen palata aikataulussa kotia. JOs ei lentäen niin vaikka junalla venäjän halki 30 päivässä Ville Haapasalon jalanjälkiä seuraten. Pipo päähän ja pullo paperipussiin! 8)
http://yle.fi/uutiset/tulivuori_purkautumassa_islannissa__lentoliikennetta_varoitetaan/7428841
Pari päivää on taas vietelty täällä porotilalla. Pojat on ollu tosi reippaita ja Ann sanoikin jollaki tauolla, että ei uskois millään että osa nuista on vasta 16 ja 18. Eivät ole kuulemma tottuneet että noin nuorena on jo niin ahkera ja osaa niin paljon. Ja suomalaiset on kuulemma muutenki ihmeen ahkeraa porukkaa ;) Hähää! Kyllä tässä kelpaa vähän henkseleitä paukutella hä! ;)
Outi on opettanu Annille koipien nylkemistä ja muut on tehny aitaa. Ja ihan niinku Ville jo kertoiliki, minä en oo muuta tehny ko istunu. Ja masennellu. Nivelsiteet repeili oikeasta nilkasta, niin olen sitte kokonaan noitten kainalosauvojen varassa. Sitä on aika kömpelö pienissä tiloissa liikkuessaan ja henkilökohtainen turhautuneisuus kasvaa koko ajan. Niinpä mie olen sitte koittanu jotenki olla hyödyksi ja kirjotella power pointteja, lehtiartikkeleita ja tätä blogia. Tähän asti matka on menny joutusasti, mutta nyt kun on liikaa aikaa ajatella, niin koti-ikävä on käyny kaameaksi. Mie olen varmaan ainoa joka sanon sen ääneen ;) Tässähän on käytännössä enää viikko täällä Nomessa ja sitten alkais paluumatka!
Irina ja Eeva kävi eilen kajaakeilla Nomejoella seikkailemassa.
( oli kyllä jännä reissu, välillä jäätiin pohjasta kiinni ko oli niin matalaa ja välillä kovassa vauhissa törmäiltiin rantaan. Kaatuminenki oli kerran lähellä ku alettiin Irinan kanssa ottaan selfietä. Nähtiin me isoja ihan punasia eläviä lohia ja paljon ihme lintuja -Eeva) 
Torstaina taas meillä kävi täällä niitä Nomen Eskimo kommunity porokerholaisia ja mukana oli myös Brucen veljentyttö, 22v. Beth. Nätti ja vauhdikas tyttö, farkut ja niittivyö, pieni paita ja räpsyttimet kunnossa, autteli aidan teossa ja oli mielellään nuitten meijän poikien seurassa. Ville tais olla kaikista suosituin, kun tyttö pörrötteli Villen hiuksia ja ihasteli kun ne oli niin punaiset <3 Vaikka Ville karkasikin muihin töihin aina ko mahollista, löysi tyttö Villen vielä lähtiessäkin mönkijän filttereitä vaihtamasta ja ennenkuin kukaan ehti räpäyttää silmiään, oli tyttö loikannu Villen kaulaan ja räpsässy selfien! Ville oli kyllä niin hämmentyneen näkönen, eikä kuulemma halua että tästä kaameasta kokemuksesta puhutaan enää. Niinpä jätämme aiheen käsittelyn tähän ;) (Saan varmaan selkään tästä hyvästä mutta älkää kertoko sille että mie kirjotin tästä...).
Ei oo kuulemma yhtään Mukavia nämä amerikkalaiset naiset ;)
Ollaan muuten tässä kiinnitetty huomiota semmoseen asiaan, että kun meistä joku lähtee tuonne greekille(purolle) pesulle tai vettä hakemaan tms. niin meille annetaan pilli mukaan karhujen varalta. Eilen katottiin ko isäntäväki ite lähti vuorostaan purolle, niin kaikilla oli aseet mukana... hmm. :D
(Tuo vaaleanpunan pilli on meijän suoja ja ase isäntäväen)
Pari päivää on taas vietelty täällä porotilalla. Pojat on ollu tosi reippaita ja Ann sanoikin jollaki tauolla, että ei uskois millään että osa nuista on vasta 16 ja 18. Eivät ole kuulemma tottuneet että noin nuorena on jo niin ahkera ja osaa niin paljon. Ja suomalaiset on kuulemma muutenki ihmeen ahkeraa porukkaa ;) Hähää! Kyllä tässä kelpaa vähän henkseleitä paukutella hä! ;)
Outi on opettanu Annille koipien nylkemistä ja muut on tehny aitaa. Ja ihan niinku Ville jo kertoiliki, minä en oo muuta tehny ko istunu. Ja masennellu. Nivelsiteet repeili oikeasta nilkasta, niin olen sitte kokonaan noitten kainalosauvojen varassa. Sitä on aika kömpelö pienissä tiloissa liikkuessaan ja henkilökohtainen turhautuneisuus kasvaa koko ajan. Niinpä mie olen sitte koittanu jotenki olla hyödyksi ja kirjotella power pointteja, lehtiartikkeleita ja tätä blogia. Tähän asti matka on menny joutusasti, mutta nyt kun on liikaa aikaa ajatella, niin koti-ikävä on käyny kaameaksi. Mie olen varmaan ainoa joka sanon sen ääneen ;) Tässähän on käytännössä enää viikko täällä Nomessa ja sitten alkais paluumatka!
Irina ja Eeva kävi eilen kajaakeilla Nomejoella seikkailemassa.
Torstaina taas meillä kävi täällä niitä Nomen Eskimo kommunity porokerholaisia ja mukana oli myös Brucen veljentyttö, 22v. Beth. Nätti ja vauhdikas tyttö, farkut ja niittivyö, pieni paita ja räpsyttimet kunnossa, autteli aidan teossa ja oli mielellään nuitten meijän poikien seurassa. Ville tais olla kaikista suosituin, kun tyttö pörrötteli Villen hiuksia ja ihasteli kun ne oli niin punaiset <3 Vaikka Ville karkasikin muihin töihin aina ko mahollista, löysi tyttö Villen vielä lähtiessäkin mönkijän filttereitä vaihtamasta ja ennenkuin kukaan ehti räpäyttää silmiään, oli tyttö loikannu Villen kaulaan ja räpsässy selfien! Ville oli kyllä niin hämmentyneen näkönen, eikä kuulemma halua että tästä kaameasta kokemuksesta puhutaan enää. Niinpä jätämme aiheen käsittelyn tähän ;) (Saan varmaan selkään tästä hyvästä mutta älkää kertoko sille että mie kirjotin tästä...).
Ei oo kuulemma yhtään Mukavia nämä amerikkalaiset naiset ;)
Ollaan muuten tässä kiinnitetty huomiota semmoseen asiaan, että kun meistä joku lähtee tuonne greekille(purolle) pesulle tai vettä hakemaan tms. niin meille annetaan pilli mukaan karhujen varalta. Eilen katottiin ko isäntäväki ite lähti vuorostaan purolle, niin kaikilla oli aseet mukana... hmm. :D
Bruce on parina päivänä käyny Saken ja Paten avustuksella kiertelemässä tuola vuorilla ettimässä pirojansa. Pojat on ollu onnesta soikeina kun ovat viimein päässeet "niihin kunnon hommiin". Hirvittää vähän noitten mönkijöitten puolesta, kun ei niissä ole edes pohjapanssareita. Lupasimme kyllä opettaa miten sellainen tehdään.
Tännään taas kävivät, josko näkyis poroja missään, kun vähän huonolla tuurilla ollaan tähän menessä liikuttu. Kesyn pihaporon lisäksi ei olla nähty yhen yhtä poroa :( Sakke on alkanu ansioitumaan kielen kanssa, kun ekan kerran tänään puhui mettässä isännälle englantia: "Let go home, eat!" :D Illalla kun kävivät vielä autolla kattomassa niitä poroja tuolla kauempana, näkyi hirvi. Sakke luuli sitä karhuksi ja yritti viittoa ja huitoa Brucelle: "Setä Bruce, kato! Päärynä! (Pear)" <3 Sakke on kyllä Mukava poeka ;)
Eilen illalla oli pojat halunnu tehä jäynän Eevalle ja Ville-Riikolle, jokka viimisinä olivat menossa nukkumaan. Ne oli jesarilla teipannu teltanoven kiinni, retkipatjan ja makuupussit yhteen ja hihittelivät omaa nerokkuuttaan omilla makuupaikoillaan. Sitte niillä itellä tuli vessahätä, eivätkä päässeet enää ulos sieltä niitten jesareitten takia. Ähäkutti! :D Joitaki rutiineja meille on jo täällä kehkeytyny, mm. että se joka herää viimeisenä, joutuu tyhjentämään vessoista hanibaketit, eli paska ämpärit.
Housea ollaan katottu dvd:ltä ahkerasti, varmaan kohta kokonainen tuotantokausi. Täälä ei näy telkkari, eikä olla muutenkaan päästy kattelemaan telkkua koko reissun aikana, niin se kyllä naulaa kaikki hiljaa paikalleen aina hetkiksi. Sadeiltojen viihdettä :)
Huomenna herätään sunnuntaihin ja meijän hommat tässä osoitteessa alkaa olla ohi. Maanantai aamuna siirrymme koko loppuajaksi Nomeen yliopistolle ja pääsemme tapaamaan taas uusia ihmisiä. Talkkari (Pate) ja Sakarias (Sakke) jää vielä siksi päiväksi auttamaan Brucea niitten porojen haeskelussa. Täälä onki vähän laajemmat maastot mistä ettiä!
- Ellu
- Ellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti