Apuva apuva aapuva aa-puu-va A-PU-VA!

30.08.2014

Torstaiaamuna oli meillä "taas" äkkiherätys, 09:30 meillä piti alkaa tapaaminen paikallisen poronhoitajien yhdistyksen kanssa. Ryhmärämä makas vielä pitkin lattiaa 09:15 ja eikä kiire vielä haitannu.(paitsi Outi oli jo kohteessa) Näin vauhikas sakkihan kyllä kerkeää ajoissa paikalle ja siellä me istuttiin puol kymmenen koko porukka valmiina kuulemaan asiaa. Aikamme me siellä istuskeltiin ja ootettiin yhdistyksen jäseniä, ni meille kerrottiin että ei ne kerkeäkkään tulemaan. Oli siihen vissiin joku oikea syyki, mut varmaan vaan tekosyitä, ei ne vaan uskaltanu tulla meitä moikkaan. Jackie lupas selvittää pääsiskö ne sit perjantaina.


Puolenpäivän aikaan työntekijät oli järjestäny meille nyyttikesti lounaan. Kaikki työntekijät toi jotain herkkuja pöytään, joita me sit syötiin mukavasti. Oli vaikka mitä tarjolla: kalakeittoa, kuivattua lohta, kanaa, jotain jänniä kananmunan puolikkaita, pizzaa, valkosipulijuusto kuorrutettua lohta, lohilaatikkoa,jotain makarooni salaatti juttua, makkaroita ja juustoja jälkkäriks oli tietenki kahen sorttisia kakkuja ja marjasekotus johon oli lisätty beach greeniä . Ja kyllähän me syötiinki, osa porukasta ei syöny enää koko loppupäivänä mitään. Patrick kävi vielä Jackien porotalousopiskelijoiden kanssa Davisien porotilalla hyvästelemässä meidän isäntäväen.

Saatiin lahjaksi uudet hianot pipot ja paiat

Outi on alottanu projektin, jossa se haluaa kääntää meijän rytmin jo takasin suomen aikaan. Illalla sit yheksältä otettiin päiväunet ja herättiin valvomaan. Outi piti meitä hereillä vaikka kuinka kauan. 03:00 ku sammutettiin musiikki, ni Outi kysy, et mihin musiikki katos, mut sitkeesti mee vaan sammuteltiin valot ja mentiin makuupusseihin. Yhessä me sit päätettiin, että Outilla on kipinävuoro. Irina huomas, että eihän me voia nuotiota tänne laittaa, ni sytytetään taskulamppu tai Jussan kaiutin(sitä Outi ei osaa sammuttaa ja kaiken lisäks se sitte nukahti ekana) Toisaalta ei tässä valvomisessa mitään pahaa oo, ku aamulla ei tarvi herätä niin aikaseen. Perjantai on meillä vapaapäivä ja saahaan nukkua pitkään.

Tai sitte ei! Perjantaiaamu tuliki tosi äkkiä, 9 aikaan herättiin ku joku hakkas meijän oveen. Jackiehän siellä oli ja ilmotti, että poronhoitajien yhistys on puolen tunnin päästä täällä. Ja tsädääm 9:30 herättiin taas ku joku hakkas oveen. Jackie taas siellä ja kerto, että leidit on jo paikalla ja kahvi valmis. Oltiin nukahettu uuestaan (paitsi Outi oli taas jo kohteessa) ja lähellä myöhästymistä.

Paikalle oli tullu kaks yhdistyksen jäsentä, jotka kerto meille tietoa niitten yhdistyksestä. Niitten yhdistyksen toiminta muistuttaa enemmän yhtä meijän paliskuntaa, kuin meijän varsinaisen  paliskuntain yhdistyksen toimintaa. Porohoitajien yhdistyksessä on 21 jäsentä ja poroja 10 000 kpl.

Tällä jengillä ei kyllä vapaa-ajan ongelmia tule. Tänäänki puettiin Pate tytöksi ja täytyy kyllä myöntää, että hetken ajan siinä tunsi asemansa uhatuksi sen typykän rinnalla :D
Jussa sanoi että ei uskalla katsoa edes silmiin ku alkaa jo vistottamaan Paten meikkaus. Patelle tuli pikku probleema ku kuuli että ne ei olekkaan vesiliukoisa meikkejä. Kyllä se aika lentää täällä ollessa. 
. Ilta alkaa jo kääntymään yöhön ja meijänki nukkumaan meno lähestyy.
Ei muuta kun  öitä meille ja huomenta teille. 

Eeva ja Irina

Innokkaasti koko sakki pakkailee jo ku aamulla lähtee lento. 

Den of the mighty nanook

29.8.2014

Viikko reissua enään edessä, ja sitten ''päässään'' kotia. Alku viikko on kulunu taas niin nopeaa, ettei ole blogiakaan kerennyt kirjottamaan. 

Maanantaina siis palattiin tänne Nomeen ja saatiin tällänen kiva luokkahuone asutettavaksi. 

Siis tämä kuva on otettu 5 min sen jälkeen ku astuttiin sisään. Tälläki hetkellä tää paikka on sekasin ku kullankaivajien pää perjantain pikkutunneilla. 

Tutustuttiin Jackien porotalousoppilaisiin. Osallistuttiin heidän tunnille ja heti alussa tuli vaikeuksia. Kylläkään ei meille vaan muille oppilaille ku ne yritti ääntää meijän nimet. Mutta kyllä se amerikkalainenki kieli taipuu ääntämään suomalaisia nimiä. Jackie oli keksiny meille tehtävän missä tutustutaan meijän kollegoihin ja opitaan samalla vähän lissää englantia.

Meille syötettiin valaan nahka ja rasva "herkkuja"

Patrickki ja Sakke oli Bruce sedän, Ann tädin ja Bonnie kaverin kanssa ettimässä poroja. Sakke oli löytäny suunnilleen 10 vuotiaan muskotti härän pääkallon ja reippaasti ja innoisssaan esitti sitä meille muille ''Löysin tän ihan itte.'' Löyshän ne sitte yhen hirvaan ja Bruce päätti ampua sen. Sitte Sakke lähti mönkijällä pistämään sen, mutta se olikin ottanu osuman jalkaan. Saken lähestyessä hirvasta, hirvas käänty ja alko uhittelemaan Sakelle. Sakke yritti mennä ohjaustangon taakse piiloon ja huusi ''Bruuuce setä auta...Help me!'' Bruce setä huusi Sakelle ''back up'' ja ampu sen...siis hirvaan. Pojat oli hyvänä apuna nylkemässä poron vaikka oliki jo myöhänen ilta. 

Meillä muilla oli tosi kolkko olo ku ei Sakke ollu pöljäilemässä ja Pate viisastelemassa.

Reissun hirvein kokemus oli tiistaina kun kaikkien piti puhua 2 minuuttia englantia 250 high school oppilaalle. Jackie oli antanut meille tehtävän. Meidän piti jokaisen pitää puhe Nomen High Schoolissa itsestämme ja porohoidosta. Esitykset meni tosi hyvin. Eeva pääsi melkein luistamaan puheen pidosta, mutta kuitenki joku hoksas asian ja työns mikin Eevan käteen. Eevahan keksi että puhumpa saameksi niin saan jupissa mitä haluan. 

Minä (Jussa) ja Eeva tehtiin suopunginheittonäytös siinä salissa ja kyllähän siitä näki että ennenki on tullu heiteltyä..hehe.  Näytöksen päätyttyä kaikki halukkaat sai kokeilla myös (melkein kaikki). Paras heittäjä oli kyllä koulun rehtori, joka heti näytti kunka sitä (lassoa) nakataan. 

Keskiviikko oli porotalousopiskelijoiden vuoro opetella suopunginheittoa. Ne oli ekasta heitosta lähtien jo pelottavan hyviä. 

Ku ootte miettiny missä se Outi on ku ei näy kuvissa, niin me päästettiin se vihdoin päivänvaloon. Ollaan me sitä melkein joka päivä ruokittu.

Illalla paikalliset kansantanssijat oli järjestäny meille keikan. Kylmät väreet tuli ku eskimo rummut hakkas ja laulu raikas. Tanssijat vaihtu joka lauluun ja niillä oli hienoja kostyymejä. Tuntu ku ois ollu melkein ijahis idjassa. Esitys kesti melkein 3 tuntia. Esiintyjät kerto että esitys saattaa kestää jopa 3 päivää. On siinä sitte tekemistä. Lopuksi ne pyysi meitäkin lavalle, Outi tanssi niin kuin se ois aina ollu siellä lavalla ja Ellu oli jo heittämässä kepit sivuun ja hyppäämässä lavalle. 

-Jussa

Bardarbunga

23.8.2014.

Tänä aamuna luki uutisissa, että Islannin lentoliikenne on suljettu. Bardarbunga tulivuori on alkanu päästellä kitusistaan jotain, eikä tiedä koska se purkautuu. Meijän paluulennon olis määrä lähteä Anchoragesta viikon päästä sunnuntaina tätä aikaa ja reitti kulkee Reykjavikin kautta Osloon. Jännä nähä miten tuon tilanteen hoijamme! 
Matkavakuutusehtoja on lueskeltu ja mietitty, minkälaisia toimenpiteitä se meille aiheuttaa jos lentokielto leviää vielä laajemmalle.. Force Majeure. Toivon totisesti että vakuutusyhtiöt on myötämielisiä meijän suhteen ja että saisimme mahollisuuen palata aikataulussa kotia. JOs ei lentäen niin vaikka junalla venäjän halki 30 päivässä Ville Haapasalon jalanjälkiä seuraten. Pipo päähän ja pullo paperipussiin! 8)

http://yle.fi/uutiset/tulivuori_purkautumassa_islannissa__lentoliikennetta_varoitetaan/7428841

Pari päivää on taas vietelty täällä porotilalla. Pojat on ollu tosi reippaita ja Ann sanoikin jollaki tauolla, että ei uskois millään että osa nuista on vasta 16 ja 18. Eivät ole kuulemma tottuneet että noin nuorena on jo niin ahkera ja osaa niin paljon. Ja suomalaiset on kuulemma muutenki ihmeen ahkeraa porukkaa ;) Hähää! Kyllä tässä kelpaa vähän henkseleitä paukutella hä! ;) 

Outi on opettanu Annille koipien nylkemistä ja muut on tehny aitaa. Ja ihan niinku Ville jo kertoiliki, minä en oo muuta tehny ko istunu. Ja masennellu. Nivelsiteet repeili oikeasta nilkasta, niin olen sitte kokonaan noitten kainalosauvojen varassa. Sitä on aika kömpelö pienissä tiloissa liikkuessaan ja henkilökohtainen turhautuneisuus kasvaa koko ajan. Niinpä mie olen sitte koittanu jotenki olla hyödyksi ja kirjotella power pointteja, lehtiartikkeleita ja tätä blogia. Tähän asti matka on menny joutusasti, mutta nyt kun on liikaa aikaa ajatella, niin koti-ikävä on käyny kaameaksi. Mie olen varmaan ainoa joka sanon sen ääneen ;) Tässähän on käytännössä enää viikko täällä Nomessa ja sitten alkais paluumatka! 

Irina ja Eeva kävi eilen kajaakeilla Nomejoella seikkailemassa.

   ( oli kyllä jännä reissu, välillä jäätiin pohjasta kiinni ko oli niin matalaa ja välillä kovassa vauhissa törmäiltiin rantaan. Kaatuminenki oli kerran lähellä ku alettiin Irinan kanssa ottaan selfietä. Nähtiin me isoja ihan punasia eläviä lohia ja paljon ihme lintuja -Eeva) 

Torstaina taas meillä kävi täällä niitä Nomen Eskimo kommunity porokerholaisia ja mukana oli myös Brucen veljentyttö, 22v. Beth. Nätti ja vauhdikas tyttö, farkut ja niittivyö, pieni paita ja räpsyttimet kunnossa, autteli aidan teossa ja oli mielellään nuitten meijän poikien seurassa. Ville tais olla kaikista suosituin, kun tyttö pörrötteli Villen hiuksia ja ihasteli kun ne oli niin punaiset <3 Vaikka Ville karkasikin muihin töihin aina ko mahollista, löysi tyttö Villen vielä lähtiessäkin mönkijän filttereitä vaihtamasta ja ennenkuin kukaan ehti räpäyttää silmiään, oli tyttö loikannu Villen kaulaan ja räpsässy selfien! Ville oli kyllä niin hämmentyneen näkönen, eikä kuulemma halua että tästä kaameasta kokemuksesta puhutaan enää. Niinpä jätämme aiheen käsittelyn tähän ;) (Saan varmaan selkään tästä hyvästä mutta älkää kertoko sille että mie kirjotin tästä...).
Ei oo kuulemma yhtään Mukavia nämä amerikkalaiset naiset ;)

Ollaan muuten tässä kiinnitetty huomiota semmoseen asiaan, että kun meistä joku lähtee tuonne greekille(purolle) pesulle tai vettä hakemaan tms. niin meille annetaan pilli mukaan karhujen varalta. Eilen katottiin ko isäntäväki ite lähti vuorostaan purolle, niin kaikilla oli aseet mukana... hmm. :D

(Tuo vaaleanpunan pilli on meijän suoja ja ase isäntäväen)

Bruce on parina päivänä käyny Saken ja Paten avustuksella kiertelemässä tuola vuorilla ettimässä pirojansa. Pojat on ollu onnesta soikeina kun ovat viimein päässeet "niihin kunnon hommiin". Hirvittää vähän noitten mönkijöitten puolesta, kun ei niissä ole edes pohjapanssareita. Lupasimme kyllä opettaa miten sellainen tehdään.
Tännään taas kävivät, josko näkyis poroja missään, kun vähän huonolla tuurilla ollaan tähän menessä liikuttu. Kesyn pihaporon lisäksi ei olla nähty yhen yhtä poroa :( Sakke on alkanu ansioitumaan kielen kanssa, kun ekan kerran tänään puhui mettässä isännälle englantia: "Let go home, eat!" :D Illalla kun kävivät vielä autolla kattomassa niitä poroja tuolla kauempana, näkyi hirvi. Sakke luuli sitä karhuksi ja yritti viittoa ja huitoa Brucelle: "Setä Bruce, kato! Päärynä! (Pear)" <3 Sakke on kyllä Mukava poeka ;)

Eilen illalla oli pojat halunnu tehä jäynän Eevalle ja Ville-Riikolle, jokka viimisinä olivat menossa nukkumaan. Ne oli jesarilla teipannu teltanoven kiinni, retkipatjan ja makuupussit yhteen ja hihittelivät omaa nerokkuuttaan omilla makuupaikoillaan. Sitte niillä itellä tuli vessahätä, eivätkä päässeet enää ulos sieltä niitten jesareitten takia. Ähäkutti! :D Joitaki rutiineja meille on jo täällä kehkeytyny, mm. että se joka herää viimeisenä, joutuu tyhjentämään vessoista hanibaketit, eli paska ämpärit. 
Housea ollaan katottu dvd:ltä ahkerasti, varmaan kohta kokonainen tuotantokausi. Täälä ei näy telkkari, eikä olla muutenkaan päästy kattelemaan telkkua koko reissun aikana, niin se kyllä naulaa kaikki hiljaa paikalleen aina hetkiksi. Sadeiltojen viihdettä :) 

 Huomenna herätään sunnuntaihin ja meijän hommat tässä osoitteessa alkaa olla ohi. Maanantai aamuna siirrymme koko loppuajaksi Nomeen yliopistolle ja pääsemme tapaamaan taas uusia ihmisiä. Talkkari (Pate) ja Sakarias (Sakke) jää vielä siksi päiväksi auttamaan Brucea niitten porojen haeskelussa. Täälä onki vähän laajemmat maastot mistä ettiä!

- Ellu

Villen päiväkirja, osa 2.

20.8.2014.

Ville päiväkirja, osa 2.

Piti alkaa kirjoittamaan kun ei nuo apinat saa aikaiseksi enää edes blogia kirjoittaa. Just niin tyypillisiä tyttöjä, jatkuvasti pitää olla pesemässä pyykkiä ja päästä joka viikko suihkuun. Ihan hyvin sitä selviäisi vaikka kaksikin viikkoa!

Me rakennettiin viime viikolla vessa ja hyvä kun oli viimeinen naula paikallaan, niin käskivät minun hakea vessapaperia. Nytkö niillä jo on vessahätä?! 

Meillä on jurttakin valmis, mutta kaikki paitsi Outi haluaa silti että me nukutaan teltassa. Ihme tyyppejä. Taas ollaan täällä porotilalla, tekemässä aitaa. Hyvää ruokaa täällä kyllä saa!

Irina halusi eilen väkisin päästä ajamaan semmoisella trimmerillä. Ville-Riiko kysy: Tiedätkö mitä moottori tekee? Moottori huutaa. Pate jatko että: Tiedätkö mitä Irina tekee? ..ja saman tien Irina sahasi rautalanka-aitaan. Mikä urpo!  :D

Aijat on kohta valmiita ja Elinan ja Saken piti lähteä lähipäivinä hakemaan mönkijöillä Brucen kanssa porot vuorilta. Toissa iltana kun ajeltiin Jussan, Saken, Paten ja Elinan kanssa käymään tuossa yhden vuoren juurella purolla hampaanpesulla, Elinan piti sitten tietenki rikkoa jalkansa. Sen kiroilun jälkeen ei varmasti tarvi pelätä karhuja näillä seuduilla pitkään aikaan! Oli se hirveän näköinen se nilkka sillä. Mie annoin sille oman huivin, että se sai istua rantaan sen päälle kun uitti jalkaansa kylmässä vedessä ettei se jalka turpoais lisää. Sakke ja Jussa oli sitä tukemassa ja Sakke toimi vesihanana (kaateli vettä pullosta) kun Elina halus vielä pestä hampaat ja naaman, kun se viimein pääsi takaisin mönkijän päälle. Mieki oisin pessy hiukset, mutta pojat ei ottanu shampoota mukaan. Ei sitte! Sairaalareissuhan se Elinalle tuli ja nyt se kinkkaa kainalosauvoilla joka paikkaan ja juoksuttaa meitä! Lääkärin määräys muka. Se siitä porojen hausta sitten. Hauska nähä kuka joutuu sen rinkan kantamaan loppureissun.  Minä en ainakaan jos ei oo pakko. Mutta minuthan ne kuitenki pakottaa siihenki hommaan.

Aitojen tekeminen on ihan kivaa kateltavaa. Välillä vain on ärsyttävää ko pitää nousta mönkijän päältä pitelemään jotaki tolppaa. Koneethan ne työt tekee!

(Mitäv..?)

Irina on kyllä muuttunu. Se oli ennen semmonen hiljanen ja hymyili vain. Nyt se puhuu niinkö vanha merirosvo! Sillä ko mennee hermot niin se nostaa Saken toisella käjellä ja Jussan toisella käjellä je heittää aitatolpan nokkaan istumaan :D Yks ilta ko Pate oli menny sen paikalle nukkumaan, se otti kahella käjellä sen makuupussista kiini ja nosti vain sen koko tyypin siitä muualle! Sitte vain sano että onpa mukava poika.

Viikonloput on aika tylsiä. Nuo pelaa vain korttia melkein koko ajan. Sitte lähtevät sinne pesulaan muka pyykkiä pesemään. Viime lauantaina Irina ja Jussa kreppas Saken hiukset ja Sakke lauloi Finnmarkkia oikein antaumuksella. Harmi ko ei saada ladattua videoita tänne! 

Se on kyllä hyvä se Jussan kaijutin, ko voijaan kuunnella musiikkia isolla. Oon kyllä miettiny, että miten se Outi kestää meitä.  

Yhtenä iltana oltiin poikien kanssa tsiigaamassa tyttöjä ko joku vanha nainen huuteli meijän perään että hey sexyboys! Tuli pikkusen kiire!

Meijän majapaikan vastapäätä asuu yks koira sen ihmisten kanssa ja me on katottu jo muutama päivä että se koira on kyllä tehny pentuja. Mutta ei niitä pentuja ole näkyny missään. Ja ne kakarat kiusaa sitä koiraa koko ajan. Tekis mieli sanoa että olis haluttanu pieksää ne pikkupojat mutta sitä ei vissin voi tähän kirjottaa. Pitäis kyllä pelastaa se koira! Yks päivä sitte näky naapurista tulevan toisia lapsia ja ne toi pentuja sen emokoiran luo maidolle. Oikiassa me oltiin siis että pentuja sillä oli! :)

Nuo laitto minut taas kirjottamaan tätä blogia. Ellulla se ois paremmin aikaa ko se ei tee muutako istuu ja huitoo nuitten keppien kanssa. Enkä minä keksi mitään kirjotettavaa. Tänään ollaan kuulemma menossa taas suihkuun tuonne Nomeen ko Jackie hakee meijät. Täällä on satanu vettä koko ajan, se on minun mielestä käyny kyllä ihan hyvin suihkusta. Ja perjantainahan me jo taas mennään. En tiiä missä me majoitutaan ensviikonloppu. Ensi viikolle Jackie on järjestäny jotaki ohjelmaa meille mutta en kyllä oo kuunnellu että mitä. Vissin tavataan jotain porokoululaisia. Nyt lähen ulos ei jaksa enää kirjottaa. Paitsi että meitä on kyllä huijattu, ko ei täälä Alaskassa näe yhtään isoja eläimiä.

Ville

Jumalauta mikä hedelmä!

17.8.2014  Sunnuntai

Käveltiin Eevan kanssa pääkatua aivan merenrannan tuntumassa. Kateltiin ja ihmeteltiin ympäristöä ja ihmisiä, hiljakseen, ja potkiskeltiin kiviä asfaltilta.

-”Aattele. Me ollaan Alaskassa. Ihan koko ajan!”

Eevalla nauratti. –”No niin ollaan!” :D

Nyt ollaan taas takaisin täällä porofarmilla missä olimme myös viime viikon. Perjantai aamuna Jackie kävi hakemassa meijät ihmisten ilmoille ja päästiin viimein suihkuun. Tuntuu aina niin harvinaisen hyvältä päästä pesulle pitkän mettäreissun jälkeen. Liikuntahalilla, missä ruukaamme suihkussa käydä, oli parhaillaan menossa joku konferenssi. Paljon ihmisiä ja virkavaltaa, isoja valkokankaita ja puhujakoppeja. Meijän pitää kulkea osittain siitä salin poikki suihkuille mentäessä. Saatiin hauska tilanne, kun Saken juuri astuessa ujona yksin salinpuolelle, oli juuri joku puhuja päättänyt puheensa ja kaikki yltyivät raikuviin aploodeihin! Sakke pysähty niille sijoilleen ja meni ihan valkoseksi! Meitä muita nauratti.

Kadonneen jäljillä, osa 1.

 Meillä piti olla aamupäivällä tapaaminen yhden tänne muuttaneen saamelaisen jälkeläisen kanssa. Kiireiden vuoksi tapaaminen kuitenkin siirtyi iltapäivään. Outi kävi asioilla ja Jackien kanssa selvittelemässä meidän viimeisen viikon ohjelmaa. Iltapäivän tapaaminen oli Nome Eskimo kommunityssä. 

Vastassa meitä oli oikein miellyttävän näköinen nainen, joka vastaili kysymyksiin lempeällä ja rauhallisella äänellä. 

Ikävä kyllä, haastattelun aikana selvisi ettei tämä Emma Pate olekaan etsimämme henkilö. Mutta hän osasi antaa meille lisää nimiä, joista voidaan lähteä selvittämään.

Tässä Brucen ja Annin luona on käyny auttelemassa mm. ruoan laitossa Brucen siskon Ruth Piscoyan (os. Davis) tytär, Kim Piscoya.

Kun kerroimme nimiä mitä edellinen haastateltavamme oli antanut, paljastui yllättäin, että tämän Kimin isän, Stan Piscoya äiti on juuri se Carol Piscoya (os.Miller), jonka nimen saimme seuraavaa haastattelua varten. Olimme jo varmistuneet siitä, että tämä Carol oli etsimämme henkilö. Kim oli itse kuullut joskus asiasta, mutta ei osannut kertoa paljon. Lupasi soitella isoäidilleen ja tulla siskonsa kanssa sitten haastateltavaksi, jos isoäiti ei ehdi tulla Anchoragesta takaisin ennen meidän matkan päättymistä. Miten hienoa! J

Kun siinä katsoimme Kimiä ruoan laitossa, uusin silmin ja mietimme, miten Märät Säpikkäät eräässä jaksossaan kuvailivat saamelaisnaista – ”lyhyt, tumma, pyöreä, korkeat poskipäät ja vinot silmät,” nauroimme, että tuo tyttö on enemmän saamelaisen näköinen kuin kukaan meijän porukasta! :D Kim on osaksi inupiaq ja piirteet on enemmän heidänlaisensa.

Haastattelemme Kimiä ja siskoaan joko tällä tai ensi viikolla, sitten saadaan lisää nimiä.

Natiivikielistä

Lukijoilta tuli pyyntöä, että kertoisimme vähän natiivikielistä mitä täällä puhutaan, miten kielet voivat, puhutaanko kieltä kotona tai opetetaanko esim. kouluissa.

Alaskassa on paljon natiivikieliä, sekä eskimoilla että intiaaneilla. Meidän taidot, aika eikä ymmärrys riitä tekemään laajempaa tutkimusta ;) mutta kerron vähän mitä olemme saaneet selville kulkemistamme paikoista tähän mennessä.

Intiaanikielistä en muista tarkkaan, millä nimellä he kutsuivat niitä, mutta ensimmäisellä viikolla kulkiessamme Anchoragesta Fairbanksiin, pysähdyimme siellä Nenanan kylässä jossa tapasimme athabascaintiaani heimoon kuuluvan Alexanderin. Hän osasi kieltä vielä ihan hyvin, ja antoi meille videolle haastattelun lopuksi näytteenkin. Mutta kieli on katoamassa, ja Alexander oli tosi harmissaan siitä. Saimme haastateltua uhden nuoren intiaanipojankin, 19 vuotiaan Dillonin. Hän tiesi kertoa, että jotkut ”vanhukset” kuuluu puhuvan, mutta nuoriso ei. Hän yritti muistella edes yhden sanan, mutta ei onnistunut. Tuli jotenkin surullinen mieli siitä tiedosta, että taas yksi kallisarvoinen kieli on pian vain historian kirjoissa.

Anchoragessa ja Nomessa puhutaan eskimokieliä, ja niitä on useita. Inupiaq ja yupik on valtakielet ja niissä on monta murretta. Tähän mennessä haastattelemamme ihmiset ovat kertoneet, että varsinkin sivukylillä kieltä puhutaan perheiden ja kyläläisten keskuudessa ihan arkipäiväisesti, mutta isommilla kylillä englanti on vallannut kodit ja yhteisöt. Mutta vähän semmosen vaikutelman sain, että oma kulttuuriympäristö ja omat juuret, ovat nuorten aikuisten ja nuorten keskuudessa alkanut tulla jälleen tärkeäksi, ja kieltä halutaan ylläpitää, niin paljon kuin siihen pystyviä on. Ymmärsin, että ainakin Anchoragessa on peruskouluissa jokaiselle oppilaalle natiivikieliä perusoppiaineena. Jokaista kieltä opiskellaan kolmevuotta. Näin kaikilla on samat mahdollisuudet tulla tutuiksi oman alueensa kielten kanssa, edes osittain.

Viikonloppu Nomessa

Perjantain virallisten osuuksien jälkeen kävimme Milanossa pizzalla

ja pelasimme majapaikassa taas kerran tuppea. Eeva ja mie oltiin pari ja Ville-Riiko oli Jussan kanssa pari. Eipä siinä pojilla taaskaan ollu mitään tsäänssejä meitä vastaan.. 

Siinä ajatus sitte harhaili kun ei ollu tarpeeksi kovaa vastusta, niin tuli pyykit taas mieleen. Ville-Riiko päätti lähteä kantokaveriksi ja niin kolmikon matka suuntas kohti pesulaa. Varttikointsit koneeseen ja pyykit pyörimään. Sitte oli se pyykkäyksen vaikein osuus eessä - Piti taas ottaa ootellessa yksi softdrinkki ja pelailla biljardia. Ai vitsit ko son rankkaa! 

Meijän epäonneksi kuivuri ei toiminu kunnolla, ja sitä piti säätää usiaan kertaan että se ehti valmiiksi. Monta tuntiahan siinä meni! ;)

Taitaa muuten ne tennissukat olla amerikkalaisten keksintö eikä suomalaisten. Pesulassa vastaan käveli kaks paria valkosia tennissukkia, karvaset sääret sisällä, jeesussandaalit alustana ja kaameilla brittishortseilla reunustettuina.. uargh! Ei edes suomituulipuku keski-ikäisen pariskunnan päällä näytä yhtä kamalalta! 8) Ville-Riiko pelas niitä vastaan kasipalloa ja voitti kaikki. Ja me chearleadeerattiin isosti amerikan malliin! J

Lauantaina Jackie haki meijät taas ajelulle, tällä kertaa Solomoniin. Matkalla pysähdyttiin maantiekahvilaan, jossa oli joku paikallinen rokkibändi esiintymässä. Aivvvan hirrrveeen kuulosta!!! :D Mutta sai siellä ilmasen hodarin ;) Vetastiin taas ässä hihasta ja pelattiin vähän biljardiaa… 

Jatkettiin matkaa sitten Outin, Eevan ja Ville-Riikon kanssa sinne Solomoniin, kun Jackie vei pikkuset takasin majapaikkaan.

Solomoniin mennessä maisemat oli taas vähän erinlaisia, ja nähtiin ”The last train to nowhere”.

Solomonin kylä oli tuulen tuohoama ja aika spooki. Siellä oli muutama talo jotka oli asuttavan näkösiä ja niissä luutavasti asuki joku, vaikkei siellä kyllä ketään näkynytkään. 

Naapurit taitaa olla aika hiljasia siellä kun se yksikin talo oli melkein kiinni hautausmaassa. Pitkälle se myrskyaalto on yltäny, kun meri oli muutaman mailin päässä ja ajopuita oli ihan tuhottomasti kylän pieluksilla.

Illalla huomattiin majapaikassa kesken korttipelin, että meillähän on jääny kaksi sukkaa pesemättä.. Pakkohan se oli lähtiä neki pesemään ettei jää ens viikkoon! Pikkupojat piilotti meiltä avaimet ja sano, että jos ei tulla takasin ennenku he alkaa nukkumaan, niin saadaan nukkua ulkona. Voi niitä pieniä.

Sunnuntaina kun käytiin kaupassa 

(Jumalauta mikä hedelmä!!!)

ja käppäiltiin yhtä katua pitkin, havahduttiin siihen että jostain vasemmalta alkoi kuulua isoon ääneen: ”YKSI KAKSI KOLME NELJÄ VIISIKUUSISEITTÄMÄNKAHDEKSANYHDEKSÄN KYMMMMENEN!!!” Sieltä tuli meijän uusi kaveri edellis illalta. Opetettiin sille suomea kun se halusi. Nauroi että eikö uskottu että hän oppis? Osaa jo 16 kielellä laskea kymmeneen. Sitten vain huikkas KIITOS ja HEI HEI! Mukava poika! :D

Iltapäivällä Outi houkkas meijät käymään rannalla kun oli niin kaunis ilma. Oli kyllä lämmin ja päätettiin lähteä vähän kahlaamaan. Vesiki oli sitte niin lämmintä, että päätettin Eevan kanssa uida. Beringinsalmi on nyt koluttu :) 

-    - Ellu

P.S. Päivän resepti: ESKIMO JÄÄTELÖ

- Paperipussissa kuivatettua poronpintaa raastettuna kulhoon, n. kaksi kourallista

- Mahollisimman mautonta oliiviöljyä pari teelusikallista

- vähän vettä

Vatkaa (tai vispaa) ainekset keskenään niin että staffi kuohkeutuu. Lisää sokeria ja vaikka variksenmarjoja tai mustikoita. Ja Avot! Jätski on valmis! :)