Back to the future!

Jeij!!! Nyt ollaan kuulkaas jo Oslossa, oltu jo 12h. Lentokentällä. Kuuppa on sekasin jetlagin takia, eikä oikein tajua onko päivä vai yö. Viimeinen etappi lähtee 8:55 Norjan aikaa ja Kirkkoniemessä ollaan Suomen aikaa klo 12:00!!!! :) (vinks vinks - saa tulla moikkaamaan! ;) ) Antti ja Eino tulee meijät hakemaan kentältä. Sitte mie ainaki lähen kotia saunaan!! ja hirvaan pyyntiin. Eeva aikoi mennä mummolaan, leikkiä koirien kanssa ja lähteä Hannan kanssa ettimään yhtä kadonnutta härkää. Irina aikoo lähteä lenkille, aerobiciin, kuntosalille, käydä saunassa, torkahtaa ja lähteä taas lenkille. Pate aikoo ekana syyä Lahjan tekemää lihakeittoa :) Sakke kans oli tilannu äiti irmeliltä selkäkeiton ko tullee kotia. Jussa aiko käyä suihkussa, syyä ja kattoa telkkaria. Ville-Riikolla on kans päällimmäisenä mielessä ruoka, mutta toisin ko muut, ei kuulemma aikonu Heittää laukkuja nurkkaan.. Ville ko pääsee kotia, se käy ensin tarkistamassa että hevosilla ja hamstereilla on kaikki hyvin, ja aiko sitte nukkumaan kaheksi päiväksi. :)

Outi aiko syyä lihakeittoa ja lähteä puutöihin, tervehtiä perusteellisesti pikkupojat ja koiran, ja hyppiä trampoliinilla. Kaikilla tuntuu himottavan oikiaa lihakeittoa! Taivas miten mukava on päästä kotia!! :)

Muistellaampa vielä vähän paria viimepäivää tällä meijän kotimatkalla. Viimeksi kirjoiteltiin kun lähimme Anchoragesta Keflavikia kohti. 

Lento lähti siis Alaskan aikaa maanantaina 1.9. klo14:40 ja 8h lennon päätteeksi olimme perillä Islannin aikaa tiistaina 2.9. Klo 5:30. Eli loikkasimme ison loikan myötäpäivään ja menetimme tavallaan yhden yön välistä. Saapumishetkeen mennessä oltiin valvottu melkein kellon ympäri. 

Vuokrasimme jälleen auton, tällä kertaa 9-paikkasen caravellen. Minut laitettiin rattiin kun muut ei tohtinu ajaa kaupungissa. ;) ensimmäinen intressi auton jälkeen oli ruokapaikan ettiminen. Osuttiin aamukaheksan ruuhkaan eikä sieltä meinannu päässä ollenkaan pois!!! 

Kaamean väsyneenä ja nälkäsenä meinas alkaa kärtyttämään se ruuhkassa matelu..  Halutti päästä vain syömään ja nukkumaan. Löydettiin pieni kahvila ja syötiin siellä keittolounas. 

Aikaisemmista kerroista viisastuneina, päätettiin heti seuraavaksi löytää majapaikka. Alunperin olimme ajatellu asuntoauton vuokrata että voimme siinä nukkua. Asuntoautoa ei ollu, niin otimme pakettiauton. Mutta semmosessa ei enää nukuta!! Muutaman googlettamisen ja harhaan ajamisen jälkeen löyty paikka Keflavikin ja meren välistä, läheltä lentokenttää. "Bed&Breakfast". Kaksi huonetta, 4 ja 6 hengen, maksoi vain 32€/nokka! Suihkut, sängyt, lakanat ja valmis aamupala!! :) Halutti jäähä heti nukkumaan. Mutta päätimme yrittää vielä pysyä hereillä että löytyis jonkunkaanlainen rytmi. Mitä siis tehtäisiin että jaksetaan valvoa? Tulivuorille on liian pitkä ajomatka näillä silmillä, ja sitäpaitsi tiet on suljettu. Kortit on jo kulunu puhki eikä mikään oikein tuntunu hyvältä idealta. Alko jo uni painaa silmää, kun päätettiin että käytetään loput rahat Blue Lagooniin :) :) :) Siellä lilluttiin sitten kolme tuntia ja juotiin virvokkeita. Olipa mukavaa! :)

17 aikoihin luovutettiin ja lähettiin hakemaan Take Away evästä KFC:stä. Sitte B&B:hen. Muista en tiiä, mutta mulla lähti taju puoli seittemän aikaan. Oltiin siihen hetkeen valvottu pauttiarallaa 36tuntia... ZzzzZzz...

4:00 loppu unet ja noustiin kävelylle. Aamupalaki oli jo valmis ja ensimmäiset lentokenttäkuljetukset lähössä. Oikein toimiva paikka tuo B&B! Suosittelen lämpimästi muillekki Islannin matkaajille :)

Yheksältä palautettiin auto ja mentiin kentälle. Pojat sai minut ympäripuhuttua omaan lentokenttäautoon (rullatuoliin). Oli vissin liian hiasta menoa ko nilkutan tuon jalan kanssa. Mutta olipa se mukava! Sen jälkeen mie oonki istunu tässä "autossa" joka kentällä. Päästään turvatarkastuksistaki kaikkien kilometrin mittasten jonojen ohi ko mie oon invalidi. Jea. 

Pojilla ja Irinalla tuli Toivista ja Mattia ikävä, kun Islannissa näky joka puolella torninostureita.. :D

Osloon ko tultiin, käytiin bussilla kaupungissa syömässä ja tultiin kymmenen jälkeen kentälle oottelemaan. On torkuttu kahviloitten penkeillä ja ooteltu että kioskit aukeaa. Kohta, ihan kohta lähetään kotia! :) Tämän kerran jälkeen, ollaan tämän 5,5vkon aikana lennetty 11 kertaa. Se on keskimäärin kaks lentoa viikossa. Jussa mietti, että onkohan ihmisen sietokyvylle mitään rajaa nuissa lentämisen määrissä :D

Jälkifiilikset koko reissusta: Uudestaan ihan koska vaan! Ollaan suunniteltu jo luokkakokousta ja uutta reissua Alaskaan ja Islantiin ja vähän Tukholmaanki, luokkasormusten tilausta, pikkujouluja, Alaskanreissun päättäjäisiä, valmistujaismatkaa, kukaan ei oo riidelly, kiitetään kuvaajaa ja erityisesti Outia kärsivällisyydestä (ja Outi on oikiasti kuulemma nauttinukki meijän seurasta vaikka on ollukki rumpattuna auton peräkontissa yli puolet matkasta). 

Ei tässä kuulkaa muuta ku saijonaarasta saijonaaraan! Kiitos kaikille jotka ootte olleet meijän matkalla mukana. Nyt se on loppu. :)

Vai onko sittenkään..? ;)

- Ellu

P.S. Ko te niiiin paljon nautitte meijän toilailuitten lukemisista, niin mietimme täällä, että alamme kirjottamaan otteita kulissien takaa - eli meidän huseltamisesta Toivoniemessä. Jos saadaan tarpeeksi tykkäyksiä (ja mikäänhän ei ole meille tarpeeksi) niin saatamme harkita asiaa.. ;)

Terkkuja kotiin!!! :)

- Ellu, Eeva, Irina ja pojat 

Aika jolkottaa eteenpäin!

31.8.2014

Lauantai päivä me vaan  oleiltiin Nomessa ja suunniteltiin kotimatkaa. Käytiin me tietenki vielä viimiset kierrokset kaupungissa pyörähtämässä, ja sanomassa moikka moit "kavereille". Illalla oliki sitte eessä pakkaus operaatiot. Parin tunnin pakkaamisen jälkeenkin, vielä puolet tavaroista oli jossain Ihan muualla ku rinkassa. 

Pesulan eessä

(Pakkaus sessiot)

Outi valvotti meitä, ja silmät ristissä pelattiin korttia. Jackie kävi kylässä, kattomassa poikien aikaansaamia komediapätkiä. Vatsalihakset hellänä!

Vaikka onki kova koti-ikävä, oli kaikilla silti tosi haikeat fiilikset. Nomea ja sen ystävällisiä ihmisiä jää ikävä! :) 

Kyllä tänne palataan vielä.. ;) parin tunnin yöunien jälkeen sakki heräs vähän tahmeasti, mutta lentokentällä oltiin "taas" ajallaan. 

Nomen lentokentän lähtöselvityksestä selvisimme suht kivuttomasti. Sama huone, johon saapuvat matkaajat tulee ja härdelli. Meijän kaikkien rinkoille tehtiin perusteellinen huumeratsaus - rinkat auottiin ja joka tasku pyyhittiin niillä testiliuskoilla. Ellu nauro sille virkailijanaiselle ku katto sitä niitten näpertämistä, että taitavia saavat olla jos aikovat mahuttaa kaikki tavarat takasin rinkkoihin! Meillä meni kolme tuntia järjestellä se tetris niin helppoa sei olis nuillekaan ;) Hiki niillä virtas ja möhömahoilla alko kisakestävyys loppua ;)

(Sakke kulutti aikaa ihailemalla mopoja;) )

Anchoragessa meitä vastaan tuli Bonnie, Brucen ja Annin tytär, miehensä Douglasin kanssa. Kahella autolla, suoraan heille, ja suihkun kautta syömään. Huippu ruokaa!

Tämä oli tähän asteiseen reissun huikein vuorokausi, kun noin hyvää palvelua saatiin :) Saatiin nukkua sängyissä, pää oikealla tyynyllä, saatiin pyykit pestyä samassa talossa missä majoituttiin, käytiin illalla kattomassa auringonlaskua merenrannalla ja 

keilaamassa. Nyt kaiken lisäksi nähtiin se oikea"Mooses" uros hirvi

Jussa oli aika haka keilaaja, mutta tuurilla se voitti ;) oli aika paljon sakkia keilaamassa, meinas perus meikäläistä vähä hirvittää siellä ihmisten seassa. Me kuljettiin kahella autolla siellä ku ei mahuttu yhtään. Pojat oli ihan fiiliksissä, ku ne ajo Douglasin kanssa kiiltävällä mustalla lava-autolla, jossa oli kromi vanteet ja subbari. Kyllähän ne musiikkia soitatti ja opettivat Douglasia kuuntelemaan sami musicciä.

 Mukavaa. Ihania ihmisiä! Kyllä näitä tulee ikävä!! <3

Pestiin me vielä Amerikan pölyt pois kengistä ;) 

Tosi tosi haikeaa, on jättää Alaska pian taakse. Mutta koti-ikävä vie silti voiton! :) Islantiin ja tulivuori olkaa valmiina meijän jengi on kohta siellä! 

Eeva ja Ellu