maanantai 1. syyskuuta 2014

Aika jolkottaa eteenpäin!

31.8.2014

Lauantai päivä me vaan  oleiltiin Nomessa ja suunniteltiin kotimatkaa. Käytiin me tietenki vielä viimiset kierrokset kaupungissa pyörähtämässä, ja sanomassa moikka moit "kavereille". Illalla oliki sitte eessä pakkaus operaatiot. Parin tunnin pakkaamisen jälkeenkin, vielä puolet tavaroista oli jossain Ihan muualla ku rinkassa. 
Pesulan eessä
(Pakkaus sessiot)

Outi valvotti meitä, ja silmät ristissä pelattiin korttia. Jackie kävi kylässä, kattomassa poikien aikaansaamia komediapätkiä. Vatsalihakset hellänä!
Vaikka onki kova koti-ikävä, oli kaikilla silti tosi haikeat fiilikset. Nomea ja sen ystävällisiä ihmisiä jää ikävä! :) 
Kyllä tänne palataan vielä.. ;) parin tunnin yöunien jälkeen sakki heräs vähän tahmeasti, mutta lentokentällä oltiin "taas" ajallaan. 

Nomen lentokentän lähtöselvityksestä selvisimme suht kivuttomasti. Sama huone, johon saapuvat matkaajat tulee ja härdelli. Meijän kaikkien rinkoille tehtiin perusteellinen huumeratsaus - rinkat auottiin ja joka tasku pyyhittiin niillä testiliuskoilla. Ellu nauro sille virkailijanaiselle ku katto sitä niitten näpertämistä, että taitavia saavat olla jos aikovat mahuttaa kaikki tavarat takasin rinkkoihin! Meillä meni kolme tuntia järjestellä se tetris niin helppoa sei olis nuillekaan ;) Hiki niillä virtas ja möhömahoilla alko kisakestävyys loppua ;)
(Sakke kulutti aikaa ihailemalla mopoja;) )

Anchoragessa meitä vastaan tuli Bonnie, Brucen ja Annin tytär, miehensä Douglasin kanssa. Kahella autolla, suoraan heille, ja suihkun kautta syömään. Huippu ruokaa!

Tämä oli tähän asteiseen reissun huikein vuorokausi, kun noin hyvää palvelua saatiin :) Saatiin nukkua sängyissä, pää oikealla tyynyllä, saatiin pyykit pestyä samassa talossa missä majoituttiin, käytiin illalla kattomassa auringonlaskua merenrannalla ja 
keilaamassa. Nyt kaiken lisäksi nähtiin se oikea"Mooses" uros hirvi


Jussa oli aika haka keilaaja, mutta tuurilla se voitti ;) oli aika paljon sakkia keilaamassa, meinas perus meikäläistä vähä hirvittää siellä ihmisten seassa. Me kuljettiin kahella autolla siellä ku ei mahuttu yhtään. Pojat oli ihan fiiliksissä, ku ne ajo Douglasin kanssa kiiltävällä mustalla lava-autolla, jossa oli kromi vanteet ja subbari. Kyllähän ne musiikkia soitatti ja opettivat Douglasia kuuntelemaan sami musicciä.
 Mukavaa. Ihania ihmisiä! Kyllä näitä tulee ikävä!! <3
Pestiin me vielä Amerikan pölyt pois kengistä ;) 
Tosi tosi haikeaa, on jättää Alaska pian taakse. Mutta koti-ikävä vie silti voiton! :) Islantiin ja tulivuori olkaa valmiina meijän jengi on kohta siellä! 


Eeva ja Ellu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti