Päivä viisi. Villen päiväkirja!

Kasattiin poikien kans teltta ja ärsytti ku tytöt vaan neuvo, eikä ne ite tehny mittään. Ja just ku saatiin kasattua se, ni ne käski meijän purkaa se, muka sen takia ettei sitä varasteta sillävälin ku ollaan kaupungissa. 

Sitte ne vielä pakotti minut ja Patet käymään suihkussa, jossa oli lattialla ihka aitoa paskaa paperissa. 

Sen jälkeen ne halus lähteä pesemään pyykkejä pesulaan, mulle ihan sama kuhan ne ottaa minunki pyykit mukaan. 

Sitte oli päivän kohokohta tätä mä oon aina halunnu. Lähettiin eläintarhaan. Eksyttiin taas sata kertaa, eikä siellä ollu ees hevosia ja hamstereita, vaikka tytöt mulle lupaski.

 

Siellä oli karibuita, musta karhuja, ruskea karhuja, valko karhuja, pöllöjä ja lintuja. Eeva ja Irina rakastu piikkisikaan ja niillä oli telepaattinen yhteys kojoottiin. Jussan mielestä paras eläin oli hirvi koska se ei tehny mitään. 

Minä ja Elina seisoskeltiin ja kateltiin tiikeriä kun muut tyhjää hössötti niitten eläinten kanssa. Mietin siinä et mitähän meijän kissa tuumais tuosta tiikeristä? Saattaisi tulla tikrulla kiire juosta vetten päälle takasin Alaskaan tai mihin lie Kiinaan tai penaaliin.

Ellu ja Jussa haastatteli jotain eläintarhan hoitajaa ja minua hävetti ku ne tukki koko reitin ja muut ihmiset ei päässy niistä ohi. Lopulta siinä oli kaikki pällistelemässä. 

Sitte oltais päästy lähtemään, mutta sitte nuo apinat (tytöt, tai niinku Jussa sanoo pojat kokoaa teltan ja naiset tekee ruuan)päätti haluta lähettää postikortteja.

Eipä me tänään sit muuta tehtykkään käytiin kaupassa ja haettiin vaatteet sieltä pesulasta. Pesula lasku tule pyykkien painon mukaan, että pitiki viiä se märkä pyyhe sinne. 

Ja ku päästiin sinne jonnekki teltta paikalle, (ihme että nuo osas sinne tällä kertaa) ni taas piti kasata se teltta. Eipä muuta ku väsyttää paljon ja mie lähen nyt nukkumaan. 

Äidille, hevosille ja hamstereille terveisiä. 

-Ville-

Semmonen oli Villen päivä, eipä meillä tähän oo paljoa lisättävää.

Me muut täällä vielä yritetään pysyä hereillä ja päästä normaaliin vuorokausi rytmiin kiinni. Kello on jo ilta yheksän, eli kohta voijjaan luovuttaa. Eli hyvää huomenta kaikille!

Terkuin ne apinat!

Majoitu mukavasti Anchoragessa

30-31.7 Määränpäässä! 

Vihdoin päästiin kohteeseen. Meinas vähän jännittää tuo maahantulo tarkastukset. Otettiin sormenjälkiä ja kuvat ja haastatteluja. Sakkeki selvisi tarkastuksen hyvällä englannin taidolla. Tullitarkastaja kysyki meiltä mikä porukka me  ollaan, ku meitä on niin monta. Ollaanko rokki ryhmä, vai muuten vaan parhaita kavereita. No eniwei selvittiin helpolla ja meijät jopa päästettiin laukkutarkastuksen ohi vaan. (Luultavasti Saken näppärän keskustelun jälkeen tullimiehen kanssa.) "do you understand what i say?" Sakke vaan hymyili. Jussa, Ville-Riiko ja Sakke sai jopa hirven leiman passiin, ku oli niin kauniit passit.

Ellu ja Outi lähti hakemaan meille vuokra-autoa ja me muut jäätiin lentokentälle ootteleen. Tunti me ooteltiin ja sit se tuli aivan huikee väni. Mahtavaaki mahtavampi 12 paikkanen regee rekka. 

Nälkähän meillä jo oli siinä vaiheessa, ni päätettiin lähteä syömään jenkkiläisittäin ja hakea uusia ruoka kokemuksia joten mentiin subwaylle. Aha mikä kulttuuri ruokanautinto.

Seuraavaksi tarvittiin teltta. Lähettiin sitte Cabellasiin ettiin telttaa. Ja sakki ollu hereillä jo 20 tuntia. Uninen porukkamme suunnisti siis teltta ostoksille ja jottei koti-ikävä yllättäisi ni laavun mallinen telttaan sieltä mukaan lähti. 

Ja olihan meijän käytävä vielä tietenki legendaarisessa walmartissa ruoka ostoksilla. 

100 mailia etittiin kämppäriä ja ajettiin ja ajettiin. Mutta mitään ei löytyny, vaikka meillä oli navi ja Jussa. Oltiin jo valvottu yli vuorokausi ja kuskien silmät alko mennä ristiin, oli pakko jo pysähtyä johonki. Niimpä me päätettiin nukkua omassa "vänissä" koko sakki. Rinkoineen, ruokineen ja telttoinee  päivineen. Outi teki heti päätöksen karhuista huolimatta että nukkuu ulkona tuolilla. Me muut vaan ahtauduttiin autoon ja kukinen nukku miten sattu. Ellu joka on lyhyin meistä ni joutu aukasta ikkunan että sai jalat suoriksi välillä. Jussa taas nukku välillä varmaan päälläänki ku sellasia trapetsitaiteilian liikkeitä vilahteli taustapeilissä. 

Aamu vihdoin koitti ja jenkkiläisittäin tietenki mentiin aamiaiselle pikku raflaan ja syötiin pannukakkuja ja laihaa kahvia. 

Oli muuten huudin vanhin ravintola. Vm 1944

Lopulta me löydettiin meille kämppäri ja päästiin vihdoin suihkuun ja pesemään vaatteita jotka oli rinkkaan kastunu jo kirkkoniemessä. Ja voi vain kuvitella sitä haujua!  Mutta silti täällä on aaaivan todellaki todellaki mahtavaa!!

- Eeva 

Blue lagon ja Alaskaan

Eilen päästiin viimein Islantiin! Vuorokausi myöhässä, mutta kuitenkin. 

Lentokentällä oltiin islannin aikaa puolilta päivin. Ihan uskomattoman kaunista. Ja jo lentokoneessa tuntu jotenki ihmeelliseltä, ihan niinko oltais tulossa johonki pyhään tai salattuun paikkaan. Ajatus siitä, että tämän maan sisällä elää semmonen voima, mitä ihminen ei voi hallita.joka kypsyy, eikä kukaan tiiä koska sen aika on ja tultakin kuumempi laava purkautuu sulattaen kaiken tieltään ja levittävän harmaan harson, jonka läpi ei voi kulkea. Ja kun se viimein tapahtuu on ihmispolo täysin voimaton sen eessä. Sen asian tietäminen tuntuu aika mielettömältä. Ihminen on aika pieni. 

Islantilaiset itekki uskoo henkiin ja haltioihin, peikkoihin ja magiaan. Jopa teiden rakentaminen on keskeytetty, kun on saatu tietää vastaan tulleesta kivestä, joka on muinoin ollut peikkojen kirkko. Tie on lopulta laitettu kulkemaan muuta kautta. Tämä on kertoman mukaan tapahtunut jo kahdesti, kun molempina kertoina kyseisillä paikoilla on alkanut tapahtua paljon onnettomuuksia. Pyhiä henkiä ja paikkoja täytyy kunnioittaa. 

Haettiin vuokra-autot ja saatiin vuokra firmasta luojan kiitos navigaattori, joka jussan säestyksellä helpotti kyllä huomattavasti meijän liikkumista Keflavikin ja Reykjavikin välillä. Maisemat oli karut ja ajavat. Vuorten ja meren ympyröimää tasaista maata, täynnä laava kivikkoa ja jotain kivien päällä kasvavaa kummallista kasvustoa.    

Matkalla nähtiin myös valtava kyltti jossa ei jäänyt yhdellekään matkalaiselle epäselväksi mitä mieltä islantilaiset on EU:sta

Ensimmäiseksi etsittiin blue lagun kylpylä, jonne päätimme mennä vasta ruuan jälkeen. Siispä lähintä ruokapaikkaa etsimään! Se ei ollutkaan mikään helppo jopi. Lähin sen näköinen kylä, josta ruokapaikka saattaisi löytyä, oli noin 5 km päässä. Kylä oli just niin perinteisen islantilaisen puoliaution satamakylän näköinen, kuin mitä elokuvissa näkee. Oli tuuria jos näki jonku ihmise ja vasta neljännen ruokapaikan ovet oli auki. Yhdestä risteyksestä ajettiin harhaan, kun hämmästeltiin yhtä ihmistä lapsen kanssa. Siellä sitä sitten, pään irrottavan tuulen, mukanaan tuoman suolasen meren ja kalanhajuisen sataman tuoksun ympäröimänä, söimme pitsaa paikallisessa pitseeriassa. Sisustus oli tosi pelkistettyä ja seinät täynnä meri aiheisia tavaroita ja kuvia. Keskellä pitseeriaa oli iso ruorii(joka tosin oli nippusiteillä lukittu eikä sillä ees voinu leikisti ohjata!) ja se. Vieressä vieraskirja. Omistaja oli innoissaan kun kuuli että ollaan Suomesta ja pyysi että kirjoitettaisiin kirjaan terveisiä. Lisäksi hän kertoi, että suomen kieli kuulostaa tooooosi oudolta! :) ekan kerran maksettiin muuten pitsoista kymppitonni!!!

Kylpylään ajettiin samaa reittiä ja etittiin uikkarit ja pyyhkeet valmiiksi. Täytyy sanoa, että aivvvan mieletön se paikka! Vesi oli sameaa, mutta se oli oikeasti lämmintä ja paikoin ihan kuumaa. Pohjassa oli tuhkan mustaa hienoa hiekkaa ja suht sileitä kiviä ja kallioita. Savea sai ämpäreistä ja sillä sai läträtä mielin määrin. Pojatki otti kauneus naamareita ja koittivat iskettää naisia :D  meijän juniorit, Sakke (16) ja Pate(17) olivat päässy miesten saunassa kertomaan jenkki pojille suomalaisista naisistaki - ovat kuulemma äkäsiä ja pippurisia. Ja lisänneet ylpeänä, että saamelaiset naiset ne vasta tulisia onki! <3. :D

Aurinko paisto täydeltä taivaalta ja saatiin kuulla, että oltiin onnekkaita ku saatiin sellanen sää. Koko kesä kun on kuulemma ollut tosi surkeaa. 

(Tähän laguunista kuva myöhemmin)

Sille päivälle ei oikeastaan muuta hommaa ollu, ku ettiä illan päälle leiripaikalle ja mennä nukkumaan paitsi Ville kyllä manku koko päivän issikkavaellukselle. Marjalle terkkuja taitaa wildellä koti-ikävä vaivata ;) säästettiin hyvin rahaa, kun ahtauduttiin kaikki nukkumaan siihe asuntoautoon ja karattiin aamulla ennenku respassa ehti väkeä perimään meiltä leirintä maksua.. Pojat vielä nukku peräkontissa ja yläritsillä, kun paahdettujen merenrantaan aamukahville. 

Ensimmäinen virallinen tapaaminen( eli tietoisku hyppää tämä osio kokonaan yli jos ei kiinnosta lukea)

Meillä oli 10:00 am paikallista aikaa sovittu tapaaminen  ympäristöministeriön alaisen komitean puheenjohtajan Sigurdur Thrainsson:in kanssa. Komitea on perustettu ratkaisemaan ja edesauttamaan islannin porotalouden kehitystä. Islannissa elää tällähetkellä 4800 villiporoa, joita metsästetään valtion myöntämillä erityisluvilla ja joista metsästäjät maksavat käytännössä itsensä kipeiksi. Lisäksi kukaan ei voi mennä metsälle, ilman laillistettua poronmetsätys opasta, jolle myös täytyy maksaa asianmukainen palkka. Lisäksi maanomistajille pitää maksaa korvausta, jokasesta kaadetusta porosta. Tappo paikat merkitäänki siksi GPS paikantimilla, jotta maksut voidaan kohdistaa oikein. Lupaa on hyvin vaikea saada, eikä saalis ole aina varmaa. Maastot on vaikeita ja metsästykseen käytettävä aika rajallista. 

Alue, jossa poro populaatiot elävät, sijaitsee itäisellä puolella islantia. Maat ovat yksityisomistuksessa, mutta porot ovat valtion omaisuutta. Eli juuri päinvastoin kuin meillä pohjoisessa, jossa maat ovat n. 90% valtion omistuksessa. 

Petoja Islannissa ei ole, eikä sääskiä, joten porot saavat laiduntaa aikalailla rauhassa. Kuolleisuutta esiintyy lähinnä vasikan aikaan, sairauksista, rykimän jälkeisestä nääntymiset. Lisäksi salametsästys on yleistä, eikä paikallinen poliisi puutu asiaan. 

Norjasta Islantiin muuttanut poromies, jolla on tällähetkellä porokarja grönlannissa, on aikaan saanut komitean perustamisen. Hän toivoo muuttoa takaisin Islantiin veljensä kanssa, muttei haluaisi luopua poronhoidosta. Hän esittää Islantiin uutta porotalouden mallia, jossa poroja alettaisiin paimentaa samoin kuin Suomessa ja Norjassa, tai Ruotsissa. Asia ei oo mitenkään helppo ratkaistava, kun vaihtoehtoja puntaroidessa löytyy aina paljon aina seuraumuksia, jotka täytyy ottaa aina huomioon. Jos esim. porot myytäisiin yksityisille omistajille jäisi metsästyskulttuuri  ja sen mukanaan tuoma turismi ja raha, jäisi metsästys oppaat ilman työtä jne. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan miten tilanne siellä etenee ja miten saavat sen tulevaisuudessa ratkaistua.

Back to basic. 

Nyt istutaan koneessa matkalla Anchorageen, massut täynnä lentokone välipaloja ja pahvikuppi kahvia. Reilu 7 tuntia koneessa- on luettu kirjoja, kirjoteltu blogia, katseltu elokuvia, suunniteltu doggaria, säikytelty pikkusia(siis muita meijän pikkupoikia) ja koitettu torkkuja. Kello on nyt suomen aikaan 02:00 yöllä silmät on väsyneet mutta muuten ei nukuta. Tästä tulee pitkä päivä. Lähettiin 30.7 klo 17:10 Islannista ja ollaan perillä 30.7. Kello 16:44. Eli käytännössä eletään tätä päivää 2 kertaa? Jos oltais Suomessa, Ville-Riikolla olisi tänään synttärit. Mutta nyt ne onki vasta huomenna! :) 

Kun päästään perille, vuokrataan 12 hlön auto, jota vain minä ja Outi voidaan ajaa. Eeva ku teki taktiset ja tilas kansainvälisen ajokortin liian myöhään eikä sillä siis ole lupa ajaa Amerikassa;P  

Tässä tähän saakka terkkuja faneille ;)

-Ellu 

Ps. Inku! Ville-Riiko tiesi jonku hyvän toimitustavan miten sen Eevan kortin voi lähettää tosi nopeasti kohteeseen. Laita äkkiä se tulemaan ettei Eeva pääse vain sluipaileen! ;) ;)

Tätä kuvaa Eeva seuraa 4 tuntia. Huh huh

Termospullosta Manhattanille

28.7.2014 klo 23:00

Päivä 2.

Päästiin Altasta pois. Bussi haki yhden aikoihin ja vei kentälle. Siellä lähtöselviteltiin Tromssaan saakka ja lupasivat että Tromssasta käsin järkkäävät meidät eteenpäin. Altasta lähtiessä sama lentokapteeni Yrjö, kertoi että nyt on tankattu konetta siihen malliin, jotta voidaan leijailla pilvissä Tromssan yllä tarvittaessa vähän pitempäänkin… No päästiin me onneksi kuiten sinne asti perille.

Tromssasta saatiin hyvää palvelua ja jatkolennot Bodᴓn kautta Osloon. Valitettavasti kuitenkaan ei päästy tänäänkään vielä Reykjavikiin. Tosi ikävää nyt taas ootella täällä viiden tähden hotellissa täydellä ylläpidolla lentoyhtiön piikkiin huomista jatkolentoa Islantiin. Tittidii! :D Rinkat kyllä meni jo! Ooteltiin hihnan äärellä kärryt valmiina ja kun kaikki laukut oli menny ja hihna pysähtyi, tuli kysymysmerkki. Missäkhän meän rinkat on? Tämähän tästä vielä puuttui, että matkatavarat katoaa ja päästään vielä vakuutusyhtiön piikkiin shoppailemaan Oslon yössä :D No mukava naisvirkailija sitten kertoi, että laukut oli lähtöselvitetty Tromssasta suoraan Reykjavikiin. Saatiin onneksi lentoyhtiöltä jonkulaiset ensiapulaukut, joissa oli jokaiselle hammasharjat ja XXL-koon t-paidat. Kyllä me niillä selvitään aamuun asti. Syötiin äsken mahat täyteen gourmee ruokaa hotellin ravintolassa ja nyt istutaan terassilla limpparilla ;)

Irinan siedätyshoito alkaa olla kohillaan. Tänään siis noustiin ja laskeuduttiin kolmesti, koneet senkun suureni. Eilen oli yhden siiven mittainen antiikkikone, tänään jo päästiin termospullon kyytiin, nuin niinku Irinaa lainatakseni :D Istuttiin joka lennolla ihan hajallaan, kun ei ollu paikkoja näin isolle porukalle vierekkäin. Eevan vieressä istu joku tosi lentokammonen mies, joka puhalteli tosissaan koko matkan. Irinalle tämä oli ehkä lohduttavaa J

Huomenna matka jatkuu Reykjavikiin yhdentoista pintaan, ja kolmen tunnin lennon jälkeen ollaan perillä n. klo 12 paikallista aikaa. Kellään ei ole menny vielä hermot, vaikka mietittiinkin että kuinka kauan siihen menee kun samassa porukassa ollaan 24/7..! Totesimme myös, ettei kyettäis koskaan menemään BB:hen.

Oikiasti meillä ei ole nyt mitään hauskaa kerrottavaa. Koko päivä ollaan istuttu lentokoneessa. Kivaa.

Ei menty niinku tromsööhön..

Nonii..

Kello on suomen aikaa puoli viisi aamulla. Nukuttu ei siis kyllä olla vielä yhtään. 

Päästiin Kirkkoniemestä koneeseen kaameassa kaatosateessa, syvän pettymyksen jälkeen kun ei rajan ylitys vaatinutkaan mitään ylimääräistä jännää. Kone oli kovaääninen, antiikkinen propelikone, jossa ei ollut ikkunan suojuksiakaan (tämä oli Irinan havainto). Ilmakuopat oli vain 20metrin puotuksia ja Irinakaan ei oksentanu vaikka ilmeestä päätellen lähellä oli noin 78 kertaa tunnin aikana. Säälitti vähäsen :D 

Lento meni keveässä tunnelmassa, ja teimme kaikkemme että olisimme ymmärtäneet sitä norjalaisen lentokapteenin oksen...siis puhetta sieltä kovaäänisestä. 8) Päästiin melkein perille.....

Niin siis. Oltiin jo laskeutumassa Tromssaan, laskutelineet oli jo alhaalla, kun kone lähtiki takasin nousuun. Sitte katos laskutelineetki. Sitte lenneltiin vähän aikaa ja mietittiin että mitä se kapteeni sielä oikein duunaa. Irina mutisi ja manasi entistä pahemmin, väriä ei ollu enää heikostikkaan. Me Eevan kanssa ihasteltiin niitä siipiä ja laskutelineitä, ja Irina jupisi rystyset valkosena penkin nojia puristen että "koko konekaan ei ole ees yhen siiven kokonen -Myöntäisivät nyt suoraan että peli on jo menettetty!!!"

Taas norjalaiskapteeni mourusi jotain, ja taas mentiin alaspäin. Laskutelineet tuli taas meijän ihmeteltäväksi ja jälleen noustiin ylös. Oltiin aika kauan pilvessä - eeeehheheeeee! 8)

Oltiin vissin sen näkösiä (tai kuulosia?) että tarvitaan lisäinfoa. Niinpä kiltti nuori stuerttipoika tuli meitä jututtamaan ja tulkkaamaan sen norjalaislentokapteenin englanninkielisen oksennuksen. Saatiin kuulla että Tromssaan ei voi yrityksistä huolimatta laskeutua, vaan lennämme Altaan. ALTAAN. Ja rinkat oli kastunu Kirkkoniemessä melkein läpi. 

Altassa arvottiin koko konelastillisen kanssa ihmisiä, että mihin me sitte jouvutaan. Pihalla Ville-Riiko kuvatessa käveli päin pylvästä ja voiettä meillä oli hauskaa!! muahhaaahhaaa!! Bussi haki meijät kentältä ja päästiin kivan näköseen hotelliin.

 Purettiin jeesuksen painavat rinkat ja käveltiin reippaasti sisälle. Jossa respa sanoo ettei niillä oo huoneita tämän kokoiselle islantilaiselle??? porukalle, vaan bussi hakee meidät toiseen hotelliin. No joo. No niin. Okei.

No niinhän me tytöt ja pojat ootettiin. Ihasteltiin kaunista monumenttikirkkoa ( joka näytti siltä niinku leivinpaperirulla olis sisäreunasta puoleksi aukastu eikä olis ennää menny takasin...)

ja pohdittiin syvällisesti, että tällä kaikella täytyy olla joku tarkoitus. Ihan varmasti. Että se Oslon kone, mihin meijän piti ehtiä, tippuuki varmaan alas tai muuta yhtä sensaatiomaista. Tai että siksi ei ehitä siihen Reykjavikin koneeseen, että Islannissa purkautuu aamulla joku tulivuori. Koska niinhän tässä kävi, että myöhästymme molemmilta jatkolennoilta tämän episodin takia!! :D Jeah! 

No bussi viimein tuli, ja vit**u mikä hotellin läävä mihin lopulta jouduttiin!!! Ouh lord. Porukka on sopivasti just siinä vaiheessa tilttiä, että kaikki vain naurattaa eikä missään ole mitään järkeä! :D Ei tästä varmaan muuten olis hotellin respakaan selvinny hengissä! Mutta eipä silti kyllä naurata. 8) ;)

Kirkkoniemessä ko ooteltiin konetta, pojat viihytti meitä ja itteään viisastelemalla siitä norjan terriritsti uhasta miettimällä, mitä tapahtuis jos he laittais makkarapötköjä jesarilla rinnan ympäri tai jos testaa monellako kielellä osaa sanoa pommi. Voi minua ja Eeva raukkaa! 

Irina on tällä hetkellä sitä mieltä, ettei halua lentää enää koskaan minnekkään. Outi nukkuu jo, viisas kun on. Me täällä tietysti piämme teitä ajantasalla, samalla kun yritän respan kautta selvittää että mitä meille aamulla tapahtuu. Kuka meijät hakee? Monelta lähtee seuraava lento? Lennetäänkö me tästä suoraan Osloon vai takasin Tromssaan ja siitä sitte vasta Osloon? Kuka maksaa? Päästäänkö me huomisen aikana Reykjavikkiin? 

Meillä on varattuna vuokra-autot Reykjavikin kentältä ja on vaarana, että jos me ei haeta niitä ajoissa, niin ne menee jollekin muulle. 

Herääpäs kysymys että MIHIN SE REKLAMAATIO LAITETAAN??

Keksittiin me tuossa bussimatkalla meille amerikkalaiset nimetki:

Irina = Irene (airiin)

Sakke = Jack (tsäk)

Eeva = Eve (iiiv)

Elina = Elaine (iilain)

Ville = Vilde = Wild (waild)

Jussa = Josh (tshos)

Pate = Patman (pätmän)

Outi = O.J. (outsei)

Ville-Riiko = Wild Ridge (waild rits)

Tässä sitä nyt ollaan, kohta nukkumaan alkamassa. Kukko kiekaisi juuri. Tai saatto se olla lokkiki joka rääkäs.

Terkkuja täältä, että "12 tuntia matkattu eikä olla juuri edetty. Äiteille vielä että lähetääkää rahaa. P.S. Cocis on pahaa." 

Hyvää yötä ja huomenta. Tunnin päästä noustaan sitte aamupalalle...

- Ellu

Kirkkoniemen lentokentällä

Noniin matkamme on alkanut! Automatka kirkkoniemeen meni hyvin, kiitos Antille ja Einolle kyydistä.
Sevetin baarissa syötiin vielä lohikeitot ja juotiin kahvit.
Tulli tarkastus meni odotettua nopeammin. Tullimiehet katto vaan autoon että minkämoisia ihmisiä sielä on ja toivotti hyvät päivänjatkot. Kirkkoniemen lentokentälle saavuttiin siinä seittämän aikoihin ja Ville-Riiko kuvas saamen uutisiin pätkän.
Sitte mentiin sisälle ja laitettin laukut hihnalle kauhean sähläyksen kanssa. No ei se niin kauheaa ollu...
Pörrättiin ulkona ja pariskunnat anto halit ja pusut. Höhö ällöä :D
Turvatarkastus meni hyvin ja sain jopa ilmasen/pakollisen hieronnan.
Nyt sitte ootellaan sitä Tromsan konetta. Siellä Oslon koneeseen päässään kuuen tunnin päästä.

-Jussa

LÄHTÖ KOITTAA

27.7.2014

Nyt se on se päivä. 



Porukka kokoontui meille ja tarkistettiin rinkat. Kaikki olivat sitä mieltä, että rinkka on ihan täynnä, vaikka painoa oli kullakin vain 10-15kilon väliltä. 
Outi toi ison läjän tavaroita, jotka on tarkoitus viedä Alaskaan tuliaisiksi ja ne pitäisi vielä mahduttaa rinkkoihin. Siinä sitten helteessä meidän pihamaalla entrattiin rinkat uusiksi, ja yllättävän paljon mahtuu tavaraa kun asettelee järkevästi. Kaikki saatiin mahtumaan ja painotkin jäi alle 20kiloa! :)

Nyt lähdetään kahdella pakettiautolla kohti Kirkkoniemeä.
Outin mies Eino ajaa toista autoa ja minun mies Antti ajaa toista autoa. Matkalla käydään syömässä jossain ja tullia varten varataan reilusti aikaa. Loppuviikosta alkoi radiot ja tv suoltamaan tietoa Norjan terroriuhasta, ja kaikki Norjaan saapuvat matkustajat syynätään erityisen tarkkaan - myös suomalaiset. Siispä varaudumme siihen, että kaikkien rinkat pengotaan ja passit tarkistetaan.
Tästä linkistä näkee mikä siellä on homman nimi:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288718328733.html

 Myös Antilla ja Einolla pitäisi olla passit, jotta he voivat meidät kuljettaa Kirkkoniemeen. Saas nähdä miten käy, kun Einolla ei passia ole... Outi soitteli tulliin ja sai vastauksen, että ajokortin pitäisi kelvata. Jos ei, niin siinä tapauksessa Eino jää kahvistelemaan tullimiesten kanssa ja Antti ajaa kahteen kertaan Näätämö-Kirkkoniemi välin.. :D 

Kirkkoniemeen mennään toivonmukaan hyvissä ajoin. En tiedä jatkuuko erityistarkastukset vielä lentokentän lähtöselvityksessäkin?

Kirkkoniemestä lennetään ensin Tromssaan vajaassa parissa tunnissa, jossa vietellään sitten ens yönä n.6h. Siitä jatketaan Osloon ja pienen ootuksen jälkeen viimein Reykjavikiin. Siellä oltaisiin sitten arviolta aamupäivällä 10-11 aikoihin paikallista aikaa. Nuo aikaerot on kyllä vielä ihan utopiaa, eli ei osaa sanoa mihin aikaan kello on missäkin kun samaan aikaa täällä on tätä. 



Viikonloppuna oli Ivalossa Water Crossit, ja taisipa olla koko meidän porukka sielä katsomassa. Miekin kävin illalla vielä käyttämässä Anttia ja maijän kaveria iltariennoissa, E-Typeä kuuntelemassa Ivalo River Campingissä. Kiva oli meno, vaikka mulla säälitti aivan järettömästi se Martina Aitolehti joka oli lämppärinä. Ei saanu oikein ihmisiä innostumaan.. :D

E-Type Ivalo River Campingissa eilen yöllä.

E-Type

Water Cross

Water Cross

Water Cross

Ivalon Water Cross on semmonen vuotuinen tapahtuma, johon tulee väkeä ympäri suomea ja Norjaa, ja siellä näkee kerralla niin paljon tuttuja että jo sen takia sinne kannattaa aina mennä. Nytkin oli kiva nähdä kavereita, jotka hämmästeli ettei ollaakaan lähetty Alaskaan!! :D Mutta lähtöhän olikin siis tänään, eli taktisesti VASTA crossien jälkeen ;) Terkkuja vain teille kaikille joiden kanssa aiheesta ehdittiin porista! :)


Nyt siis viiminen kuppi naamaan ja autot oottaa pihalla. 
Pojat väittää naamat punasina ettei jännitä tippaakaan, mutta kyllä mie veikkaan tuosta täpinästä, että äitiä on jo ikävä. ;) 

Tästä se lähtee. Huomenna kuullaan Islannista käsin, miten matka sinne saakka on menny! 

- Ellu

Välimatka Inarista Anchorageen

Alla olevasta linkistä näkee etäisyyden ja kellonajan joka hetki reaaliajassa Inarin ja Anchoragen välillä.

http://www.vaelimatka.org/Inari/Anchorage

:)

Varustelistaa...

Viimeisimmässä palaverissamme vajaa pari viikkoa sitten, mietimme jo vähän porukalla mitä on järkevää ottaa mukaan. Huomioon täytyy ottaa lentoyhtiöiden painorajoitukset, pitkä aika retkeilyolosuhteissa ja käytännöllisyys. Eri lentoyhtiöillä on erit sallitut painot matkatavaroille aina matkustajaa kohden. Me lennetään useaa eri lentoyhtiötä käyttäen, ja koska budjettimme on äärimmäisen tiukka, säästämme myös siinä, ettei ylimääräisistä kiloista tai kokonaisista "ylimääräisistä" laukuista tarvitsisi maksaa. Myös Ville-Riikon kuvauskaluston täydymme huomioida siten, että jokainen ottaa jotain omiin käsimatkatavaroihin, niin saadaan paino jaettua usealle. 

Alla pakkauslista minkä teimme yhteisessä palaverissa viimeksi ja joka oli oikeastaan ihan ensimmäisen kerran tuotos kun oikeasti istuimme miettimään, mitä siellä matkalla saattaa tarvita! :D

Pakkauslista
a.      passi
b.      todistus matkavakuutuksesta (omat esinevahingot, laajempi hoitokuluvakuutus, vastuuvakuutus)
c.      ajokortti ja kansainvälinen ajokortti (Outi, Eeva, Elina)
d.      rinkka
e.      makuupussi
f.       makuualusta
g.      vaelluskengät
h.      lenkkarit (sukkia! :) )
i.       fjällräven- tms housut x 2
j.       säänkestävä takki
k.      sadeviitta tms.
l.       päähine
m.     pitkät kalsarit x 2
n.      t-paita x 2
o.      pitkähihainen paita x 2
p.      fleece, huppari tms
q.      alushousut x 2
r.       muut alusvaatteet
s.      hammasharja ja –tahna
t.       pyyhe
u.      saippua
v.      lääkkeet + reseptit
w.      ruokailuvälineet
x.       uikkarit

Ja kuten arvata saattaa, ei ole järin kattava vielä noilla eväillä ja yhellä miettimisellä meijän reissurinkka..! :D 

Sen palaverin jälkeen ollaankin sitten ryhmächatissa facebookissa mietitty yhtä jos toista lisäystä listalle. Yritin äsken sitten muistella kaikki ja lisätä vielä kaikkea mitä itse arvelen siellä tarvitsevani..

mm.

1.  otsalamppu

2.  ensiapulaukku

3.  avaruuslakana (kylmyyttä ja kosteutta eristämään makuualustan alle)

4.  kahvipannu

5.  paistinpannu

6.  keitin

7.  aterimet 

8.  puukko

9.  hirvisäkkejä (saatiin vinkki yheltä Toloslaiselta vanhemmalta poromieheltä, että helpoin sadevaate ottaa     mettään matkaan - Tekee vain reijät päälle ja käsille ja avot!! :D )

10.  lukemista

11.  omat hygieniatarvikkeet

12.  puhelimen laturi

13.  vaatteita vähän enempi ko ensimmäisessä listassa! :D Ainaki villahousut öitä varten..

14.  aspiriinia 

15.  aurinkolasit

16.  muistitikku

17.  ... oli vielä sata asiaa joita en varmasti nyt muista. Pitää varmaan alkaa jo pakkaamaan että hoksii pakatessa mitä mienaa unohtua. 

Saimme neuvon, että on hyvä ajatus ottaa suomesta tuliaisia sinne uusille tuleville tuttavuuksille. Saimme niistäkin listan ehdotuksia, jotka aiomme toteuttaa. Ne pitää siis myös saada mahtumaan mukaan. 

Lisäksi mukaan täytyy ottaa esitekansioita pieni määrä. Kyllä se rinkka pian alkaa ritistä.

Katsotaan mitä rinkasta lopulta löytyy, laitan sitten listan tulemaan! ;) 

Sunnuntaina iltapäivällä kokoonnumme koko porukalle meille. Tarkistamme kaikkien matkatavarat, pidämme pikku priiffin, kirjoitamme päivityksen blogiin ja lähdemme valumaan Kirkkoniemeä kohti. Matkalla ennen Kirkkoniemeä on suunnitelmissa käydä vielä syömässä jossain. Lento lähtee illalla klo 22:54 norjan aikaa. 

- Ellu

P.S. Jos joku hoksii jotain tuiki tarpeellista, mitä Alaskassa vois tarvita, niin vinkatkoon siitä meille nyt tai vaijetkoon siitä aiheesta iäksi! ;)

TOIVIKSEN PALISKUNTA GOES TO ALASKA!

23.7.2014.

Miten onkin Suomen Lapissa näin kuuma. Sääskiä ei niinkään ole, mutta mäkäriä ja paarmoja! Iltasanomat uutisoi, että paarma-aalto on vasta saapumassa, joten ei haittaa yhtään että päästään vähän muihin maisemiin hetkeksi. Alakerrasta kuuluu kaamea hulabaloo. Pieni omin oikeuksin ryöstetty hengähdystauko, jotta ehdin istahtaa koneelle ja aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Päässä soi ja pieni hilpeä stressi pakottaa takaraivolla. Pakkauslista on vasta ajatuksen tasolla ja kaikkea tärkeitä asioita kertaan jatkuvalla syötöllä – onkohan kaikki muistaneet matkavakuutukset? Olihan se passi varmasti tallessa? Moneltako se lento lähtikään? Ehtiikö posti tuua kansainvälisen ajoluvan ajoissa? Osaakohan ne meidän juniorit pukeutua..? :D

Eli kaikkea täytyy miettiä. Neljä päivää aikaa lähtöön, ja palaveerattu on kesän aikana pariin kertaan. Vaikka koulu on kesälomalla, jokaisella meillä on omat työnsä missä kullakin. Se on tehny luonnollisesti omat haasteensa asioiden järjestelyihin. Vasanleikossa on istuttu aamuyöllä kirnun laidalla suunnittelemassa ja puhelin on ollu ahkerassa käytössä.

Lentoliput tilattiin kesäkuun alussa poroparlamentin aikoihin. Halvin mahdollinen reitti joka passasi meidän aikatauluihin, oli:

MENO

Kirkkoniemi – Tromssa – Oslo – Reykjavik – Anchorage.

PALUU

Anchorage – Reykjavik – Oslo – Kirkkoniemi.

Kirkkoniemeen on meiltä Inarista vain vajaa parisataa kilometriä ja koska kotimaanlennot on kohtalaisen arvokkaita, kävi tämä lentoreitti senkin puolesta meille mainiosti.

Päätimme alkaa kirjoittamaan blogia, koska monet ystävät, tutut ja perheenjäsenet, ovat olleet kovasti kiinnostuneita lähestyvästä reissustamme ja näin pääsemme helpoiten jakamaan kokemaamme myös heidän kanssaan. Lisäksi olemme saaneet rahallista sponsorointia ulkopuolisilta tahoilta, jotka ovat halunneet tukea matkaamme. Tulemme kiittelemään moneen kertaan näitä muutamaa harvaa, myötämielistä sponsoriamme. Tämän blogin välityksellä saamme yhden tavan kiittää ja esitellä heidät. Kiitos matkamme mahdollistamisesta kuuluu siis:

Saamelaisalueen koulutuskeskukselle      www.sogsakk.fi

Kometos Oy:lle                                              www.kometos.com

Enontekiön kunnalle                                     www.enontekio.fi

Hontrade Oy, Hannu Nurmelle                    www.hontrade.fi

Ahlskog Leather Oy:lle                                 www.ahlskog.fi

Tässä kohtaa olisi ehkä syytä esitellä meidän hurja joukko, jotta tiedätte kenen kanssa olette matkalla! ;)

Meitä on 7 porotalousopiskelijaa Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta, sekä meidän linjavastaava. Lisäksi mukaan lähtee yksi saman koulutuskeskuksen medialinjan opiskelija kuvauskalustoineen.

Tässä on Sakke. Sakke on koko porukan nuorin. Sakke on erittäin motivoitunut ja puhelias nuorimies. Eikä edes kiroile paljon! Ei ole mitään mitä Sakke ei tekis. Eli ei yllytetä hullua. Ainakaan kovin paljon. ;)

Tämä on Jussa. Jussalla on ajokortti. Ja käppi ja vip-lippu Juutuan Putoukseen. Ja ajokortti. ;) 

Tässä on Outi. Porukan aivot, järki, navigaattori, tulkki, moraali ja sielu. Outi on. :)

Tässä olen minä, Elina. Porukan äiti. Aina hösläämässä, ja estämässä kaiken kivan. Ja mäkättämässä. Ja määräilemässä. Ja ja ja.... :D

Tämä on kolleegani Eeva. Jos meijän pojat ei tottele minua, niin Eeva tietää mistä narusta vetää. Eeva on se nippuside ja jesari, joka pitää minun hermot tällä reissulla kasassa! :) :)

Tämä taas on Irina. Irina ei punastu pahassakaan paikassa. Nätimpää ja ahkerampaa saamelaistyttöä saa hakea. :)

Tämä on Pate. Joka ei kivusta ja särystä hätkähdä, jolla ei ole koskaan mikään paikka kipeänä, jolla löytyy selitys kaikkeen ja joka ottaa aina osumat kavereiden puolesta. Pate <3

Tässäpä Ville. Ville tykkää eläimistä. Varsinki hevosista ja hamstereista.Ai niin ja kissoista. Se tykkää niistä niin paljon että haluais nukkua niitten kanssa. Ville jää mielellään hoitamaan kaikkia niiden perheen ja naapureiden eläimiä, varsinki sillon kun kaikki muut on lomalla. Ja varsinki sillon ko kiinnostais ihan hirviästi. ;D 

Tässä on kuvaajamme Ville-Riiko. Ville-Riikolla on lehmän hermot  ja meijän pojista ainoa joka pystyy kuuntelemaan samalla kun tekee jotain. 

Ville-Riiko on mukana siksi, että teemme matkastamme dokumentin. Eli tämän blogin lisäksi, on mahdollisuus päästä kokemaan matkaa myöhemmin myös valkokankaan kautta. Tarkemmin emme aio kertoa sen sisällöstä, mutta tulette kyllä kuulemaan siitä! 

Matkamme tarkoituksena on tutustua paikallisiin ihmisiin ja heidän kulttuuriinsa. Laajentaa tietämystä arktisen alueen luonnosta, sen käytöstä ja erilaisista poronhoitomalleista.

Kuljemme lentäen sinne ja takaisin, sekä Alaskassa ollessamme välin Anchorage-Nome-Anchorage. Anchoragesta Fairbanksiin ja takaisin kuljemme autolla. Koko reissun majoitumme teltoissa.

Tässä lyhykäisyydessään reissumme sisältöä.

TERVETULOA MUKAAN! 

Terkuin

Elina