Villen päiväkirja, osa 2.

20.8.2014.

Ville päiväkirja, osa 2.

Piti alkaa kirjoittamaan kun ei nuo apinat saa aikaiseksi enää edes blogia kirjoittaa. Just niin tyypillisiä tyttöjä, jatkuvasti pitää olla pesemässä pyykkiä ja päästä joka viikko suihkuun. Ihan hyvin sitä selviäisi vaikka kaksikin viikkoa!

Me rakennettiin viime viikolla vessa ja hyvä kun oli viimeinen naula paikallaan, niin käskivät minun hakea vessapaperia. Nytkö niillä jo on vessahätä?! 

Meillä on jurttakin valmis, mutta kaikki paitsi Outi haluaa silti että me nukutaan teltassa. Ihme tyyppejä. Taas ollaan täällä porotilalla, tekemässä aitaa. Hyvää ruokaa täällä kyllä saa!

Irina halusi eilen väkisin päästä ajamaan semmoisella trimmerillä. Ville-Riiko kysy: Tiedätkö mitä moottori tekee? Moottori huutaa. Pate jatko että: Tiedätkö mitä Irina tekee? ..ja saman tien Irina sahasi rautalanka-aitaan. Mikä urpo!  :D

Aijat on kohta valmiita ja Elinan ja Saken piti lähteä lähipäivinä hakemaan mönkijöillä Brucen kanssa porot vuorilta. Toissa iltana kun ajeltiin Jussan, Saken, Paten ja Elinan kanssa käymään tuossa yhden vuoren juurella purolla hampaanpesulla, Elinan piti sitten tietenki rikkoa jalkansa. Sen kiroilun jälkeen ei varmasti tarvi pelätä karhuja näillä seuduilla pitkään aikaan! Oli se hirveän näköinen se nilkka sillä. Mie annoin sille oman huivin, että se sai istua rantaan sen päälle kun uitti jalkaansa kylmässä vedessä ettei se jalka turpoais lisää. Sakke ja Jussa oli sitä tukemassa ja Sakke toimi vesihanana (kaateli vettä pullosta) kun Elina halus vielä pestä hampaat ja naaman, kun se viimein pääsi takaisin mönkijän päälle. Mieki oisin pessy hiukset, mutta pojat ei ottanu shampoota mukaan. Ei sitte! Sairaalareissuhan se Elinalle tuli ja nyt se kinkkaa kainalosauvoilla joka paikkaan ja juoksuttaa meitä! Lääkärin määräys muka. Se siitä porojen hausta sitten. Hauska nähä kuka joutuu sen rinkan kantamaan loppureissun.  Minä en ainakaan jos ei oo pakko. Mutta minuthan ne kuitenki pakottaa siihenki hommaan.

Aitojen tekeminen on ihan kivaa kateltavaa. Välillä vain on ärsyttävää ko pitää nousta mönkijän päältä pitelemään jotaki tolppaa. Koneethan ne työt tekee!

(Mitäv..?)

Irina on kyllä muuttunu. Se oli ennen semmonen hiljanen ja hymyili vain. Nyt se puhuu niinkö vanha merirosvo! Sillä ko mennee hermot niin se nostaa Saken toisella käjellä ja Jussan toisella käjellä je heittää aitatolpan nokkaan istumaan :D Yks ilta ko Pate oli menny sen paikalle nukkumaan, se otti kahella käjellä sen makuupussista kiini ja nosti vain sen koko tyypin siitä muualle! Sitte vain sano että onpa mukava poika.

Viikonloput on aika tylsiä. Nuo pelaa vain korttia melkein koko ajan. Sitte lähtevät sinne pesulaan muka pyykkiä pesemään. Viime lauantaina Irina ja Jussa kreppas Saken hiukset ja Sakke lauloi Finnmarkkia oikein antaumuksella. Harmi ko ei saada ladattua videoita tänne! 

Se on kyllä hyvä se Jussan kaijutin, ko voijaan kuunnella musiikkia isolla. Oon kyllä miettiny, että miten se Outi kestää meitä.  

Yhtenä iltana oltiin poikien kanssa tsiigaamassa tyttöjä ko joku vanha nainen huuteli meijän perään että hey sexyboys! Tuli pikkusen kiire!

Meijän majapaikan vastapäätä asuu yks koira sen ihmisten kanssa ja me on katottu jo muutama päivä että se koira on kyllä tehny pentuja. Mutta ei niitä pentuja ole näkyny missään. Ja ne kakarat kiusaa sitä koiraa koko ajan. Tekis mieli sanoa että olis haluttanu pieksää ne pikkupojat mutta sitä ei vissin voi tähän kirjottaa. Pitäis kyllä pelastaa se koira! Yks päivä sitte näky naapurista tulevan toisia lapsia ja ne toi pentuja sen emokoiran luo maidolle. Oikiassa me oltiin siis että pentuja sillä oli! :)

Nuo laitto minut taas kirjottamaan tätä blogia. Ellulla se ois paremmin aikaa ko se ei tee muutako istuu ja huitoo nuitten keppien kanssa. Enkä minä keksi mitään kirjotettavaa. Tänään ollaan kuulemma menossa taas suihkuun tuonne Nomeen ko Jackie hakee meijät. Täällä on satanu vettä koko ajan, se on minun mielestä käyny kyllä ihan hyvin suihkusta. Ja perjantainahan me jo taas mennään. En tiiä missä me majoitutaan ensviikonloppu. Ensi viikolle Jackie on järjestäny jotaki ohjelmaa meille mutta en kyllä oo kuunnellu että mitä. Vissin tavataan jotain porokoululaisia. Nyt lähen ulos ei jaksa enää kirjottaa. Paitsi että meitä on kyllä huijattu, ko ei täälä Alaskassa näe yhtään isoja eläimiä.

Ville

Jumalauta mikä hedelmä!

17.8.2014  Sunnuntai

Käveltiin Eevan kanssa pääkatua aivan merenrannan tuntumassa. Kateltiin ja ihmeteltiin ympäristöä ja ihmisiä, hiljakseen, ja potkiskeltiin kiviä asfaltilta.

-”Aattele. Me ollaan Alaskassa. Ihan koko ajan!”

Eevalla nauratti. –”No niin ollaan!” :D

Nyt ollaan taas takaisin täällä porofarmilla missä olimme myös viime viikon. Perjantai aamuna Jackie kävi hakemassa meijät ihmisten ilmoille ja päästiin viimein suihkuun. Tuntuu aina niin harvinaisen hyvältä päästä pesulle pitkän mettäreissun jälkeen. Liikuntahalilla, missä ruukaamme suihkussa käydä, oli parhaillaan menossa joku konferenssi. Paljon ihmisiä ja virkavaltaa, isoja valkokankaita ja puhujakoppeja. Meijän pitää kulkea osittain siitä salin poikki suihkuille mentäessä. Saatiin hauska tilanne, kun Saken juuri astuessa ujona yksin salinpuolelle, oli juuri joku puhuja päättänyt puheensa ja kaikki yltyivät raikuviin aploodeihin! Sakke pysähty niille sijoilleen ja meni ihan valkoseksi! Meitä muita nauratti.

Kadonneen jäljillä, osa 1.

 Meillä piti olla aamupäivällä tapaaminen yhden tänne muuttaneen saamelaisen jälkeläisen kanssa. Kiireiden vuoksi tapaaminen kuitenkin siirtyi iltapäivään. Outi kävi asioilla ja Jackien kanssa selvittelemässä meidän viimeisen viikon ohjelmaa. Iltapäivän tapaaminen oli Nome Eskimo kommunityssä. 

Vastassa meitä oli oikein miellyttävän näköinen nainen, joka vastaili kysymyksiin lempeällä ja rauhallisella äänellä. 

Ikävä kyllä, haastattelun aikana selvisi ettei tämä Emma Pate olekaan etsimämme henkilö. Mutta hän osasi antaa meille lisää nimiä, joista voidaan lähteä selvittämään.

Tässä Brucen ja Annin luona on käyny auttelemassa mm. ruoan laitossa Brucen siskon Ruth Piscoyan (os. Davis) tytär, Kim Piscoya.

Kun kerroimme nimiä mitä edellinen haastateltavamme oli antanut, paljastui yllättäin, että tämän Kimin isän, Stan Piscoya äiti on juuri se Carol Piscoya (os.Miller), jonka nimen saimme seuraavaa haastattelua varten. Olimme jo varmistuneet siitä, että tämä Carol oli etsimämme henkilö. Kim oli itse kuullut joskus asiasta, mutta ei osannut kertoa paljon. Lupasi soitella isoäidilleen ja tulla siskonsa kanssa sitten haastateltavaksi, jos isoäiti ei ehdi tulla Anchoragesta takaisin ennen meidän matkan päättymistä. Miten hienoa! J

Kun siinä katsoimme Kimiä ruoan laitossa, uusin silmin ja mietimme, miten Märät Säpikkäät eräässä jaksossaan kuvailivat saamelaisnaista – ”lyhyt, tumma, pyöreä, korkeat poskipäät ja vinot silmät,” nauroimme, että tuo tyttö on enemmän saamelaisen näköinen kuin kukaan meijän porukasta! :D Kim on osaksi inupiaq ja piirteet on enemmän heidänlaisensa.

Haastattelemme Kimiä ja siskoaan joko tällä tai ensi viikolla, sitten saadaan lisää nimiä.

Natiivikielistä

Lukijoilta tuli pyyntöä, että kertoisimme vähän natiivikielistä mitä täällä puhutaan, miten kielet voivat, puhutaanko kieltä kotona tai opetetaanko esim. kouluissa.

Alaskassa on paljon natiivikieliä, sekä eskimoilla että intiaaneilla. Meidän taidot, aika eikä ymmärrys riitä tekemään laajempaa tutkimusta ;) mutta kerron vähän mitä olemme saaneet selville kulkemistamme paikoista tähän mennessä.

Intiaanikielistä en muista tarkkaan, millä nimellä he kutsuivat niitä, mutta ensimmäisellä viikolla kulkiessamme Anchoragesta Fairbanksiin, pysähdyimme siellä Nenanan kylässä jossa tapasimme athabascaintiaani heimoon kuuluvan Alexanderin. Hän osasi kieltä vielä ihan hyvin, ja antoi meille videolle haastattelun lopuksi näytteenkin. Mutta kieli on katoamassa, ja Alexander oli tosi harmissaan siitä. Saimme haastateltua uhden nuoren intiaanipojankin, 19 vuotiaan Dillonin. Hän tiesi kertoa, että jotkut ”vanhukset” kuuluu puhuvan, mutta nuoriso ei. Hän yritti muistella edes yhden sanan, mutta ei onnistunut. Tuli jotenkin surullinen mieli siitä tiedosta, että taas yksi kallisarvoinen kieli on pian vain historian kirjoissa.

Anchoragessa ja Nomessa puhutaan eskimokieliä, ja niitä on useita. Inupiaq ja yupik on valtakielet ja niissä on monta murretta. Tähän mennessä haastattelemamme ihmiset ovat kertoneet, että varsinkin sivukylillä kieltä puhutaan perheiden ja kyläläisten keskuudessa ihan arkipäiväisesti, mutta isommilla kylillä englanti on vallannut kodit ja yhteisöt. Mutta vähän semmosen vaikutelman sain, että oma kulttuuriympäristö ja omat juuret, ovat nuorten aikuisten ja nuorten keskuudessa alkanut tulla jälleen tärkeäksi, ja kieltä halutaan ylläpitää, niin paljon kuin siihen pystyviä on. Ymmärsin, että ainakin Anchoragessa on peruskouluissa jokaiselle oppilaalle natiivikieliä perusoppiaineena. Jokaista kieltä opiskellaan kolmevuotta. Näin kaikilla on samat mahdollisuudet tulla tutuiksi oman alueensa kielten kanssa, edes osittain.

Viikonloppu Nomessa

Perjantain virallisten osuuksien jälkeen kävimme Milanossa pizzalla

ja pelasimme majapaikassa taas kerran tuppea. Eeva ja mie oltiin pari ja Ville-Riiko oli Jussan kanssa pari. Eipä siinä pojilla taaskaan ollu mitään tsäänssejä meitä vastaan.. 

Siinä ajatus sitte harhaili kun ei ollu tarpeeksi kovaa vastusta, niin tuli pyykit taas mieleen. Ville-Riiko päätti lähteä kantokaveriksi ja niin kolmikon matka suuntas kohti pesulaa. Varttikointsit koneeseen ja pyykit pyörimään. Sitte oli se pyykkäyksen vaikein osuus eessä - Piti taas ottaa ootellessa yksi softdrinkki ja pelailla biljardia. Ai vitsit ko son rankkaa! 

Meijän epäonneksi kuivuri ei toiminu kunnolla, ja sitä piti säätää usiaan kertaan että se ehti valmiiksi. Monta tuntiahan siinä meni! ;)

Taitaa muuten ne tennissukat olla amerikkalaisten keksintö eikä suomalaisten. Pesulassa vastaan käveli kaks paria valkosia tennissukkia, karvaset sääret sisällä, jeesussandaalit alustana ja kaameilla brittishortseilla reunustettuina.. uargh! Ei edes suomituulipuku keski-ikäisen pariskunnan päällä näytä yhtä kamalalta! 8) Ville-Riiko pelas niitä vastaan kasipalloa ja voitti kaikki. Ja me chearleadeerattiin isosti amerikan malliin! J

Lauantaina Jackie haki meijät taas ajelulle, tällä kertaa Solomoniin. Matkalla pysähdyttiin maantiekahvilaan, jossa oli joku paikallinen rokkibändi esiintymässä. Aivvvan hirrrveeen kuulosta!!! :D Mutta sai siellä ilmasen hodarin ;) Vetastiin taas ässä hihasta ja pelattiin vähän biljardiaa… 

Jatkettiin matkaa sitten Outin, Eevan ja Ville-Riikon kanssa sinne Solomoniin, kun Jackie vei pikkuset takasin majapaikkaan.

Solomoniin mennessä maisemat oli taas vähän erinlaisia, ja nähtiin ”The last train to nowhere”.

Solomonin kylä oli tuulen tuohoama ja aika spooki. Siellä oli muutama talo jotka oli asuttavan näkösiä ja niissä luutavasti asuki joku, vaikkei siellä kyllä ketään näkynytkään. 

Naapurit taitaa olla aika hiljasia siellä kun se yksikin talo oli melkein kiinni hautausmaassa. Pitkälle se myrskyaalto on yltäny, kun meri oli muutaman mailin päässä ja ajopuita oli ihan tuhottomasti kylän pieluksilla.

Illalla huomattiin majapaikassa kesken korttipelin, että meillähän on jääny kaksi sukkaa pesemättä.. Pakkohan se oli lähtiä neki pesemään ettei jää ens viikkoon! Pikkupojat piilotti meiltä avaimet ja sano, että jos ei tulla takasin ennenku he alkaa nukkumaan, niin saadaan nukkua ulkona. Voi niitä pieniä.

Sunnuntaina kun käytiin kaupassa 

(Jumalauta mikä hedelmä!!!)

ja käppäiltiin yhtä katua pitkin, havahduttiin siihen että jostain vasemmalta alkoi kuulua isoon ääneen: ”YKSI KAKSI KOLME NELJÄ VIISIKUUSISEITTÄMÄNKAHDEKSANYHDEKSÄN KYMMMMENEN!!!” Sieltä tuli meijän uusi kaveri edellis illalta. Opetettiin sille suomea kun se halusi. Nauroi että eikö uskottu että hän oppis? Osaa jo 16 kielellä laskea kymmeneen. Sitten vain huikkas KIITOS ja HEI HEI! Mukava poika! :D

Iltapäivällä Outi houkkas meijät käymään rannalla kun oli niin kaunis ilma. Oli kyllä lämmin ja päätettiin lähteä vähän kahlaamaan. Vesiki oli sitte niin lämmintä, että päätettin Eevan kanssa uida. Beringinsalmi on nyt koluttu :) 

-    - Ellu

P.S. Päivän resepti: ESKIMO JÄÄTELÖ

- Paperipussissa kuivatettua poronpintaa raastettuna kulhoon, n. kaksi kourallista

- Mahollisimman mautonta oliiviöljyä pari teelusikallista

- vähän vettä

Vatkaa (tai vispaa) ainekset keskenään niin että staffi kuohkeutuu. Lisää sokeria ja vaikka variksenmarjoja tai mustikoita. Ja Avot! Jätski on valmis! :)

"Aitaa aitaa aitaa, liikaa aitaa.." (lainaus - Mauri Nieminen runo, Nuoret Vieropalkisilla 2014)

14.8.2014

Tänään tuntuu ettei oo oikein mitään järkevää kirjotettavaa. Tehtiin koko päivä aitaa ja raivattiin pihaa. Vitsitki vain huononee päivä päivältä.. Muahhahaa 8) Kaikilla soi päässä viime Nuoret Vieropalkisilla tapahtumasta Niemis Maurin runon alku: Aitaa aitaa, liikaa aitaa.. jne.) ja sekös vasta nostattaa ihon näpyille 8)

Vanhan aidan purkua

Uuden tekoa

Irina riepu! Vahvin joutuu aina alimmaiseksi ;)

Vaneria siksi, että se on kuulemma halvempaa ja helpompaa saada ko puu..

Ja puretun aijan tilalle alettiin uutta tolpittamaan. 

Tänään on myös ollu ekan kerran vinkeitä siihen, että alkais koti-ikävä vaivata. On mietitty, mitä tehtäis jos just nyt, sillä hetkellä, laskeutuis helikopteri pihaan ja ois mahollisuus lähteä kotia? Osa mietti eikä osannu vastata, osa sano joo osa ei. Eeva oli ainoa joka oli epäröimättä sitä mieltä että ei lähtis! Pate vielä testas, että jos kaikki muut lähtis niin lähtiskö Eevakin sitte? -"Sillon minä vasta jäisinki tänne! Mie olen jo niin kokenu matkaaja että ikinä ei oo kottiin ikävä. KERRAN oli yhellä leirillä ikävä, mutta mä pääsin yli siitä niin nyt oon immuuni sille! Kotonaki ne on jo tottunu siihen että minä aina katoan vähäksi aikaa. Jos te lähtisittä niin minä varmaan lähtisin kaivamaan kultaa tuonne nuitten muitten kullankaivajien kans ja kävisin joka päivä "pesulassa". Pelaisin korttia rahasta ja sitte jos rahat loppuis, liftaisin Anchorageen ja soittasin isälle että lähettää rahhaa lentolippuun että pääsen kotia." :D Eeva on ihana! <3

Pate on nimetty meijän talonmieheksi. Bruce valitsi ekana päivänä ensin Paten, jonka käski traktorin rattiin. Siitä lähti ura nousuun! Nyt jos tarvimme jotain työkalua, puuta, rautaa, ruuvia, mutteria, kauhakuormaajaa, traktoria, jne. niin Puuha Pate on salamana paikalla, ja tietää just mistä mikäki löytyy! ;) Jämerä jätkä! ;)

Irinasta taas on kuoriutunu semmonen muori, että sille ei paree v*****lla! Siinä ei kauaa nokka tuhise ku se nuttura täristen pärryyttää mönkijällä paikalle ja käy nostauttamassa jonku rautaparrun yhellä käjellä, jota pojat on viiestään kammennu naamat punasina! Tohkeissaan se päivällä niin topakkana tuli viereen istumaan mönkijän päälle, ku muut piti ekaa taukoaan, ja kysy pojilta "Mitä te muka ootte tänään tehny?" Pojilta heti luulot pois ;)

Mutta mitäs me tehään tuon Saken kanssa..? Sillä on niiiin selvääki selvempi koti-ikävä, ko se kyhnää millon kenenki kyljessä (tai jalassa), nukkuu huonosti, ei naura enää joka kerta omille vitseille eikä toistele samoja vitsejä sataa kertaa ja kieltäyty kerran jopa pepsistä! :o Kyllä se on näkkyy pojalla jo äitiä ikävä. No, onneksi on enää tasan kolme viikkoa kotia! ;) ;) ;) (Sakke hirttää minut tästä hyvästä, mutta minkäpä sitä ihminen luonnolleen voi ;D ) <3

Ville ihmetteli tänään, miten me tytöt puhutaan niin suoraan omista elopainoistamme. (Pikku juttutuokio mielettömän hyvän ruoan päätteeksi laihuttamisesta.. en kyllä tajua asiayhteyttä..? ;P ).Kaupungissa ei kuulemma ikinä kuule kenenkään tytön niin suoraan kertovan omaa painoaan! Sitte se samaan hengenvetoon käski Eevanki vasiten joskus kokeilla tyttöjen vaatteita. Olis kuulemma jännä nähä miltä se näyttäis! :D 

Huomenna lähetään aamulla heti Nomeen. Inarissa alkaa samoihin aikoihin vuosittainen musiikkifestivaali Ijahis Idja, ja me yritetään päästä seuraamaan streamausta! Päästään majoittumaan taas samaan paikkaan missä oltiin viime vkonloppuna, ja siellä oli suht hyvä nettiyhteys. Ehkä ehditään Ville-Riikon läppäriltä näkemään ainaki perjantai illan esiintyjät! :) Putäkäähän Erkki ja pojat streamit selvinä että näkyy Alaskaan saakka! :) Jos hyvä tuuri käy ja jaksetaan herätä ajoissa, niin päästään näkemään lauantai-illanki show. Eiköhän me ainaki pääesiintyjä ehitä kattomaan, eli ennen puolta päivää meijän aikaa. Tähän on tyydyttävä, kun ei itse päästä paikalle. Mutta kaikki muut kynnelle kykenevät, krebatkaa meijänki puolesta!! ;)

- Ellu

Kaljaperse kana

13.8.2014

Olipa pikkunen tuuli toissa yönä! Meijän teltta oli siis semmosen ison hallimaisen "kasvihuoneen" sisällä että oltais vähän sateelta suojassa. Se osottautu melko käteväksi tuulitunneliksi, ja molemmista päistä ylirepsottavat metriset pressunpalaset, räpätti äänekkäästi tuulessa. Teltta meinas revetä liitoksistaan, ja pohja oli sanan varsinaisessa merkityksessä - pottupelto. Kukaan ei tainnu juuri saada nukuttua. :D

Ite ainaki heräsin sata kertaa, ku olin varma että joko teltta repeää tai sitte se on viimein se karhu joka pyrkii teltan seinästä läpi!! Yöllä pelotti ihan kamalasti, ku piti käydä vessassa ja oli pimeää, sumuista, superkuu taivaalla ja myrskytuuli ulisi eikä voinu kuulla eikä nähä yhtään onko jostaki joku peto hyökkäämässä. Ugh. 

Oli mukava tunne, ku Outi tuli aamulla herättämään ja tuuli oli laantunu. Aurinkoki paisto jo täydeltä taivaalta! :)

Ann oli keitelly kahvit ja saatiin aamupalaa. Saatiin kuulla, että aamuyöstä yks valtava susi oli kiertänykki tässä tilusten rajalla! Bruce oli yrittäny ehtiä perään mutta se kerkes liian kauas karkuun. 

Toinen päivä jurtan pohjantekoa. Ei ollukkaan nuin vain tekasta, kun työtavat ja välineet on niin erinlaisia. 

Tyttöjen kans kävimme poimimassa paikallisia mustikoita (blueberries) eli meilläpäin juolukoita. Ne kuiten maistu enemmän mustikoille, joten menköön ;) 

Iltapäivällä kävi Nomen porokerholaiset viikottaisella parintunnin vierailullaan ja Bruce ja Ann oli innoissaan uusista ideoista, ku kehiteltiin leikkejä niille. Opetettiin suopunginheittoa, heitettiin kilpaa kumpparia ja näytettiin miten poronlänget toimii. Sakke pääsi mannekiiniksi :) Se tykkäs siitä roolista aivan tosi paljon..

Sitte päästiin näkemään miten tehään paikallista gourmee ruokaa - Beerbut chickeniä eli suomeksi kaljapersekanaa! Kuvat puhukoon puolestaan ;)

Sipulia isoina paloina ja valkosipulia yks kynsi per astia. 

Tumma olut on kuulemma paras käyttää. 

Täytetyt purkit laitetaan kirjaimellisesti kana pyrstöön (pers*****n) ja asetellaan ne sitte pellille istumaan. Valellaan sulalla voilla ja öljyllä kauttaaltaan. 

Sitten uuniin tunniksi 180asteeseen. 

Ja eiku syömään! :) 

Oli meillä muutenki aika makiat ruuat. Vai mitä sanotte tästä? ;)

Brucella ja Annilla oli vähän vaikeuksia lausua meijän nimiä, joten Jackie tekasi täällä käydessään pikku lausuntataulukon:

Hyvin ääntyy! 

Iltapäivällä käytiin Saken, Irinan ja Brucen kanssa Nomessa rautakaupassa ostaan rakennustarvikkeita, ja huomasin siinä autoon hypätessä että istuimet on vähän repaleina. Oli kuulemma talvella järkipakkasilla yksinkertaisesti murentunu. Mehän tieten reippaina tyttöinä ja poikina päätimme korjata asian! Näin hieno tuli:

Huomatkaa Saken ilme. "Mioon mallli!" X)

Viime yö oli vähän helpompi. Ainaski mulle. Iltaa kohen tuuli ylty taas kovaksi, niin otin tyytyväisenä vastaan tarjouksen, että voin nukkua Outin kanssa "vierashuoneessa". Siellä oli ihan oikea patja ja TYYNY!!!!! <3 <3 Nukuin ko pikku vauva 7h heräämättä. 

Aamupalaksi oli oikein perinteistä aamupalaa - pekonia, kananmunia, pannukakkua ja hilloa. Sitte töihin!

Suurin homma oli tuon jurtan valmiiksi saaminen, ja nyt se on pystyssä :)

Pikku pistiäinen

Mitähän Nevalaisen Paavo (mm. meijän työ- ja turvallisuus opettaja) tuumais tämmösestä..? ;)

Toinen puoli porukasta alotti tänään aitatyötkin. Täälä kun ei ole puita, niin täytyy käyttää tolppina rautaputkia. Vaikka jostain löytyiski sen verran puuta että kotiaijan tekis, niin lämmitysdieselin kallistuttua, naapurit varastelis tolpat polttopuuksi. Aika tympiää touhua! Mutta rautatolpat käy yhtä kaikki. Tosin niitten kanssa aidan teko ei ollukkaan ihan lasten leikkiä. 1pvä ja 7 tolppaa valmiina 8)

Nyt on väsyneitä työmiehiä:

 

Muttei onneksi liian ;)

Mukavaa alkanutta päivää Suomeen ja muuallekki maailmaan missä aamu on jo valjennu! Me lähetään nyt nukkumaan! 

- Ellu