Back to the future!

Jeij!!! Nyt ollaan kuulkaas jo Oslossa, oltu jo 12h. Lentokentällä. Kuuppa on sekasin jetlagin takia, eikä oikein tajua onko päivä vai yö. Viimeinen etappi lähtee 8:55 Norjan aikaa ja Kirkkoniemessä ollaan Suomen aikaa klo 12:00!!!! :) (vinks vinks - saa tulla moikkaamaan! ;) ) Antti ja Eino tulee meijät hakemaan kentältä. Sitte mie ainaki lähen kotia saunaan!! ja hirvaan pyyntiin. Eeva aikoi mennä mummolaan, leikkiä koirien kanssa ja lähteä Hannan kanssa ettimään yhtä kadonnutta härkää. Irina aikoo lähteä lenkille, aerobiciin, kuntosalille, käydä saunassa, torkahtaa ja lähteä taas lenkille. Pate aikoo ekana syyä Lahjan tekemää lihakeittoa :) Sakke kans oli tilannu äiti irmeliltä selkäkeiton ko tullee kotia. Jussa aiko käyä suihkussa, syyä ja kattoa telkkaria. Ville-Riikolla on kans päällimmäisenä mielessä ruoka, mutta toisin ko muut, ei kuulemma aikonu Heittää laukkuja nurkkaan.. Ville ko pääsee kotia, se käy ensin tarkistamassa että hevosilla ja hamstereilla on kaikki hyvin, ja aiko sitte nukkumaan kaheksi päiväksi. :)

Outi aiko syyä lihakeittoa ja lähteä puutöihin, tervehtiä perusteellisesti pikkupojat ja koiran, ja hyppiä trampoliinilla. Kaikilla tuntuu himottavan oikiaa lihakeittoa! Taivas miten mukava on päästä kotia!! :)

Muistellaampa vielä vähän paria viimepäivää tällä meijän kotimatkalla. Viimeksi kirjoiteltiin kun lähimme Anchoragesta Keflavikia kohti. 

Lento lähti siis Alaskan aikaa maanantaina 1.9. klo14:40 ja 8h lennon päätteeksi olimme perillä Islannin aikaa tiistaina 2.9. Klo 5:30. Eli loikkasimme ison loikan myötäpäivään ja menetimme tavallaan yhden yön välistä. Saapumishetkeen mennessä oltiin valvottu melkein kellon ympäri. 

Vuokrasimme jälleen auton, tällä kertaa 9-paikkasen caravellen. Minut laitettiin rattiin kun muut ei tohtinu ajaa kaupungissa. ;) ensimmäinen intressi auton jälkeen oli ruokapaikan ettiminen. Osuttiin aamukaheksan ruuhkaan eikä sieltä meinannu päässä ollenkaan pois!!! 

Kaamean väsyneenä ja nälkäsenä meinas alkaa kärtyttämään se ruuhkassa matelu..  Halutti päästä vain syömään ja nukkumaan. Löydettiin pieni kahvila ja syötiin siellä keittolounas. 

Aikaisemmista kerroista viisastuneina, päätettiin heti seuraavaksi löytää majapaikka. Alunperin olimme ajatellu asuntoauton vuokrata että voimme siinä nukkua. Asuntoautoa ei ollu, niin otimme pakettiauton. Mutta semmosessa ei enää nukuta!! Muutaman googlettamisen ja harhaan ajamisen jälkeen löyty paikka Keflavikin ja meren välistä, läheltä lentokenttää. "Bed&Breakfast". Kaksi huonetta, 4 ja 6 hengen, maksoi vain 32€/nokka! Suihkut, sängyt, lakanat ja valmis aamupala!! :) Halutti jäähä heti nukkumaan. Mutta päätimme yrittää vielä pysyä hereillä että löytyis jonkunkaanlainen rytmi. Mitä siis tehtäisiin että jaksetaan valvoa? Tulivuorille on liian pitkä ajomatka näillä silmillä, ja sitäpaitsi tiet on suljettu. Kortit on jo kulunu puhki eikä mikään oikein tuntunu hyvältä idealta. Alko jo uni painaa silmää, kun päätettiin että käytetään loput rahat Blue Lagooniin :) :) :) Siellä lilluttiin sitten kolme tuntia ja juotiin virvokkeita. Olipa mukavaa! :)

17 aikoihin luovutettiin ja lähettiin hakemaan Take Away evästä KFC:stä. Sitte B&B:hen. Muista en tiiä, mutta mulla lähti taju puoli seittemän aikaan. Oltiin siihen hetkeen valvottu pauttiarallaa 36tuntia... ZzzzZzz...

4:00 loppu unet ja noustiin kävelylle. Aamupalaki oli jo valmis ja ensimmäiset lentokenttäkuljetukset lähössä. Oikein toimiva paikka tuo B&B! Suosittelen lämpimästi muillekki Islannin matkaajille :)

Yheksältä palautettiin auto ja mentiin kentälle. Pojat sai minut ympäripuhuttua omaan lentokenttäautoon (rullatuoliin). Oli vissin liian hiasta menoa ko nilkutan tuon jalan kanssa. Mutta olipa se mukava! Sen jälkeen mie oonki istunu tässä "autossa" joka kentällä. Päästään turvatarkastuksistaki kaikkien kilometrin mittasten jonojen ohi ko mie oon invalidi. Jea. 

Pojilla ja Irinalla tuli Toivista ja Mattia ikävä, kun Islannissa näky joka puolella torninostureita.. :D

Osloon ko tultiin, käytiin bussilla kaupungissa syömässä ja tultiin kymmenen jälkeen kentälle oottelemaan. On torkuttu kahviloitten penkeillä ja ooteltu että kioskit aukeaa. Kohta, ihan kohta lähetään kotia! :) Tämän kerran jälkeen, ollaan tämän 5,5vkon aikana lennetty 11 kertaa. Se on keskimäärin kaks lentoa viikossa. Jussa mietti, että onkohan ihmisen sietokyvylle mitään rajaa nuissa lentämisen määrissä :D

Jälkifiilikset koko reissusta: Uudestaan ihan koska vaan! Ollaan suunniteltu jo luokkakokousta ja uutta reissua Alaskaan ja Islantiin ja vähän Tukholmaanki, luokkasormusten tilausta, pikkujouluja, Alaskanreissun päättäjäisiä, valmistujaismatkaa, kukaan ei oo riidelly, kiitetään kuvaajaa ja erityisesti Outia kärsivällisyydestä (ja Outi on oikiasti kuulemma nauttinukki meijän seurasta vaikka on ollukki rumpattuna auton peräkontissa yli puolet matkasta). 

Ei tässä kuulkaa muuta ku saijonaarasta saijonaaraan! Kiitos kaikille jotka ootte olleet meijän matkalla mukana. Nyt se on loppu. :)

Vai onko sittenkään..? ;)

- Ellu

P.S. Ko te niiiin paljon nautitte meijän toilailuitten lukemisista, niin mietimme täällä, että alamme kirjottamaan otteita kulissien takaa - eli meidän huseltamisesta Toivoniemessä. Jos saadaan tarpeeksi tykkäyksiä (ja mikäänhän ei ole meille tarpeeksi) niin saatamme harkita asiaa.. ;)

Terkkuja kotiin!!! :)

- Ellu, Eeva, Irina ja pojat 

Aika jolkottaa eteenpäin!

31.8.2014

Lauantai päivä me vaan  oleiltiin Nomessa ja suunniteltiin kotimatkaa. Käytiin me tietenki vielä viimiset kierrokset kaupungissa pyörähtämässä, ja sanomassa moikka moit "kavereille". Illalla oliki sitte eessä pakkaus operaatiot. Parin tunnin pakkaamisen jälkeenkin, vielä puolet tavaroista oli jossain Ihan muualla ku rinkassa. 

Pesulan eessä

(Pakkaus sessiot)

Outi valvotti meitä, ja silmät ristissä pelattiin korttia. Jackie kävi kylässä, kattomassa poikien aikaansaamia komediapätkiä. Vatsalihakset hellänä!

Vaikka onki kova koti-ikävä, oli kaikilla silti tosi haikeat fiilikset. Nomea ja sen ystävällisiä ihmisiä jää ikävä! :) 

Kyllä tänne palataan vielä.. ;) parin tunnin yöunien jälkeen sakki heräs vähän tahmeasti, mutta lentokentällä oltiin "taas" ajallaan. 

Nomen lentokentän lähtöselvityksestä selvisimme suht kivuttomasti. Sama huone, johon saapuvat matkaajat tulee ja härdelli. Meijän kaikkien rinkoille tehtiin perusteellinen huumeratsaus - rinkat auottiin ja joka tasku pyyhittiin niillä testiliuskoilla. Ellu nauro sille virkailijanaiselle ku katto sitä niitten näpertämistä, että taitavia saavat olla jos aikovat mahuttaa kaikki tavarat takasin rinkkoihin! Meillä meni kolme tuntia järjestellä se tetris niin helppoa sei olis nuillekaan ;) Hiki niillä virtas ja möhömahoilla alko kisakestävyys loppua ;)

(Sakke kulutti aikaa ihailemalla mopoja;) )

Anchoragessa meitä vastaan tuli Bonnie, Brucen ja Annin tytär, miehensä Douglasin kanssa. Kahella autolla, suoraan heille, ja suihkun kautta syömään. Huippu ruokaa!

Tämä oli tähän asteiseen reissun huikein vuorokausi, kun noin hyvää palvelua saatiin :) Saatiin nukkua sängyissä, pää oikealla tyynyllä, saatiin pyykit pestyä samassa talossa missä majoituttiin, käytiin illalla kattomassa auringonlaskua merenrannalla ja 

keilaamassa. Nyt kaiken lisäksi nähtiin se oikea"Mooses" uros hirvi

Jussa oli aika haka keilaaja, mutta tuurilla se voitti ;) oli aika paljon sakkia keilaamassa, meinas perus meikäläistä vähä hirvittää siellä ihmisten seassa. Me kuljettiin kahella autolla siellä ku ei mahuttu yhtään. Pojat oli ihan fiiliksissä, ku ne ajo Douglasin kanssa kiiltävällä mustalla lava-autolla, jossa oli kromi vanteet ja subbari. Kyllähän ne musiikkia soitatti ja opettivat Douglasia kuuntelemaan sami musicciä.

 Mukavaa. Ihania ihmisiä! Kyllä näitä tulee ikävä!! <3

Pestiin me vielä Amerikan pölyt pois kengistä ;) 

Tosi tosi haikeaa, on jättää Alaska pian taakse. Mutta koti-ikävä vie silti voiton! :) Islantiin ja tulivuori olkaa valmiina meijän jengi on kohta siellä! 

Eeva ja Ellu

Apuva apuva aapuva aa-puu-va A-PU-VA!

30.08.2014

Torstaiaamuna oli meillä "taas" äkkiherätys, 09:30 meillä piti alkaa tapaaminen paikallisen poronhoitajien yhdistyksen kanssa. Ryhmärämä makas vielä pitkin lattiaa 09:15 ja eikä kiire vielä haitannu.(paitsi Outi oli jo kohteessa) Näin vauhikas sakkihan kyllä kerkeää ajoissa paikalle ja siellä me istuttiin puol kymmenen koko porukka valmiina kuulemaan asiaa. Aikamme me siellä istuskeltiin ja ootettiin yhdistyksen jäseniä, ni meille kerrottiin että ei ne kerkeäkkään tulemaan. Oli siihen vissiin joku oikea syyki, mut varmaan vaan tekosyitä, ei ne vaan uskaltanu tulla meitä moikkaan. Jackie lupas selvittää pääsiskö ne sit perjantaina.


Puolenpäivän aikaan työntekijät oli järjestäny meille nyyttikesti lounaan. Kaikki työntekijät toi jotain herkkuja pöytään, joita me sit syötiin mukavasti. Oli vaikka mitä tarjolla: kalakeittoa, kuivattua lohta, kanaa, jotain jänniä kananmunan puolikkaita, pizzaa, valkosipulijuusto kuorrutettua lohta, lohilaatikkoa,jotain makarooni salaatti juttua, makkaroita ja juustoja jälkkäriks oli tietenki kahen sorttisia kakkuja ja marjasekotus johon oli lisätty beach greeniä . Ja kyllähän me syötiinki, osa porukasta ei syöny enää koko loppupäivänä mitään. Patrick kävi vielä Jackien porotalousopiskelijoiden kanssa Davisien porotilalla hyvästelemässä meidän isäntäväen.

Saatiin lahjaksi uudet hianot pipot ja paiat

Outi on alottanu projektin, jossa se haluaa kääntää meijän rytmin jo takasin suomen aikaan. Illalla sit yheksältä otettiin päiväunet ja herättiin valvomaan. Outi piti meitä hereillä vaikka kuinka kauan. 03:00 ku sammutettiin musiikki, ni Outi kysy, et mihin musiikki katos, mut sitkeesti mee vaan sammuteltiin valot ja mentiin makuupusseihin. Yhessä me sit päätettiin, että Outilla on kipinävuoro. Irina huomas, että eihän me voia nuotiota tänne laittaa, ni sytytetään taskulamppu tai Jussan kaiutin(sitä Outi ei osaa sammuttaa ja kaiken lisäks se sitte nukahti ekana) Toisaalta ei tässä valvomisessa mitään pahaa oo, ku aamulla ei tarvi herätä niin aikaseen. Perjantai on meillä vapaapäivä ja saahaan nukkua pitkään.

Tai sitte ei! Perjantaiaamu tuliki tosi äkkiä, 9 aikaan herättiin ku joku hakkas meijän oveen. Jackiehän siellä oli ja ilmotti, että poronhoitajien yhistys on puolen tunnin päästä täällä. Ja tsädääm 9:30 herättiin taas ku joku hakkas oveen. Jackie taas siellä ja kerto, että leidit on jo paikalla ja kahvi valmis. Oltiin nukahettu uuestaan (paitsi Outi oli taas jo kohteessa) ja lähellä myöhästymistä.

Paikalle oli tullu kaks yhdistyksen jäsentä, jotka kerto meille tietoa niitten yhdistyksestä. Niitten yhdistyksen toiminta muistuttaa enemmän yhtä meijän paliskuntaa, kuin meijän varsinaisen  paliskuntain yhdistyksen toimintaa. Porohoitajien yhdistyksessä on 21 jäsentä ja poroja 10 000 kpl.

Tällä jengillä ei kyllä vapaa-ajan ongelmia tule. Tänäänki puettiin Pate tytöksi ja täytyy kyllä myöntää, että hetken ajan siinä tunsi asemansa uhatuksi sen typykän rinnalla :D
Jussa sanoi että ei uskalla katsoa edes silmiin ku alkaa jo vistottamaan Paten meikkaus. Patelle tuli pikku probleema ku kuuli että ne ei olekkaan vesiliukoisa meikkejä. Kyllä se aika lentää täällä ollessa. 
. Ilta alkaa jo kääntymään yöhön ja meijänki nukkumaan meno lähestyy.
Ei muuta kun  öitä meille ja huomenta teille. 

Eeva ja Irina

Innokkaasti koko sakki pakkailee jo ku aamulla lähtee lento. 

Den of the mighty nanook

29.8.2014

Viikko reissua enään edessä, ja sitten ''päässään'' kotia. Alku viikko on kulunu taas niin nopeaa, ettei ole blogiakaan kerennyt kirjottamaan. 

Maanantaina siis palattiin tänne Nomeen ja saatiin tällänen kiva luokkahuone asutettavaksi. 

Siis tämä kuva on otettu 5 min sen jälkeen ku astuttiin sisään. Tälläki hetkellä tää paikka on sekasin ku kullankaivajien pää perjantain pikkutunneilla. 

Tutustuttiin Jackien porotalousoppilaisiin. Osallistuttiin heidän tunnille ja heti alussa tuli vaikeuksia. Kylläkään ei meille vaan muille oppilaille ku ne yritti ääntää meijän nimet. Mutta kyllä se amerikkalainenki kieli taipuu ääntämään suomalaisia nimiä. Jackie oli keksiny meille tehtävän missä tutustutaan meijän kollegoihin ja opitaan samalla vähän lissää englantia.

Meille syötettiin valaan nahka ja rasva "herkkuja"

Patrickki ja Sakke oli Bruce sedän, Ann tädin ja Bonnie kaverin kanssa ettimässä poroja. Sakke oli löytäny suunnilleen 10 vuotiaan muskotti härän pääkallon ja reippaasti ja innoisssaan esitti sitä meille muille ''Löysin tän ihan itte.'' Löyshän ne sitte yhen hirvaan ja Bruce päätti ampua sen. Sitte Sakke lähti mönkijällä pistämään sen, mutta se olikin ottanu osuman jalkaan. Saken lähestyessä hirvasta, hirvas käänty ja alko uhittelemaan Sakelle. Sakke yritti mennä ohjaustangon taakse piiloon ja huusi ''Bruuuce setä auta...Help me!'' Bruce setä huusi Sakelle ''back up'' ja ampu sen...siis hirvaan. Pojat oli hyvänä apuna nylkemässä poron vaikka oliki jo myöhänen ilta. 

Meillä muilla oli tosi kolkko olo ku ei Sakke ollu pöljäilemässä ja Pate viisastelemassa.

Reissun hirvein kokemus oli tiistaina kun kaikkien piti puhua 2 minuuttia englantia 250 high school oppilaalle. Jackie oli antanut meille tehtävän. Meidän piti jokaisen pitää puhe Nomen High Schoolissa itsestämme ja porohoidosta. Esitykset meni tosi hyvin. Eeva pääsi melkein luistamaan puheen pidosta, mutta kuitenki joku hoksas asian ja työns mikin Eevan käteen. Eevahan keksi että puhumpa saameksi niin saan jupissa mitä haluan. 

Minä (Jussa) ja Eeva tehtiin suopunginheittonäytös siinä salissa ja kyllähän siitä näki että ennenki on tullu heiteltyä..hehe.  Näytöksen päätyttyä kaikki halukkaat sai kokeilla myös (melkein kaikki). Paras heittäjä oli kyllä koulun rehtori, joka heti näytti kunka sitä (lassoa) nakataan. 

Keskiviikko oli porotalousopiskelijoiden vuoro opetella suopunginheittoa. Ne oli ekasta heitosta lähtien jo pelottavan hyviä. 

Ku ootte miettiny missä se Outi on ku ei näy kuvissa, niin me päästettiin se vihdoin päivänvaloon. Ollaan me sitä melkein joka päivä ruokittu.

Illalla paikalliset kansantanssijat oli järjestäny meille keikan. Kylmät väreet tuli ku eskimo rummut hakkas ja laulu raikas. Tanssijat vaihtu joka lauluun ja niillä oli hienoja kostyymejä. Tuntu ku ois ollu melkein ijahis idjassa. Esitys kesti melkein 3 tuntia. Esiintyjät kerto että esitys saattaa kestää jopa 3 päivää. On siinä sitte tekemistä. Lopuksi ne pyysi meitäkin lavalle, Outi tanssi niin kuin se ois aina ollu siellä lavalla ja Ellu oli jo heittämässä kepit sivuun ja hyppäämässä lavalle. 

-Jussa

Bardarbunga

23.8.2014.

Tänä aamuna luki uutisissa, että Islannin lentoliikenne on suljettu. Bardarbunga tulivuori on alkanu päästellä kitusistaan jotain, eikä tiedä koska se purkautuu. Meijän paluulennon olis määrä lähteä Anchoragesta viikon päästä sunnuntaina tätä aikaa ja reitti kulkee Reykjavikin kautta Osloon. Jännä nähä miten tuon tilanteen hoijamme! 
Matkavakuutusehtoja on lueskeltu ja mietitty, minkälaisia toimenpiteitä se meille aiheuttaa jos lentokielto leviää vielä laajemmalle.. Force Majeure. Toivon totisesti että vakuutusyhtiöt on myötämielisiä meijän suhteen ja että saisimme mahollisuuen palata aikataulussa kotia. JOs ei lentäen niin vaikka junalla venäjän halki 30 päivässä Ville Haapasalon jalanjälkiä seuraten. Pipo päähän ja pullo paperipussiin! 8)

http://yle.fi/uutiset/tulivuori_purkautumassa_islannissa__lentoliikennetta_varoitetaan/7428841

Pari päivää on taas vietelty täällä porotilalla. Pojat on ollu tosi reippaita ja Ann sanoikin jollaki tauolla, että ei uskois millään että osa nuista on vasta 16 ja 18. Eivät ole kuulemma tottuneet että noin nuorena on jo niin ahkera ja osaa niin paljon. Ja suomalaiset on kuulemma muutenki ihmeen ahkeraa porukkaa ;) Hähää! Kyllä tässä kelpaa vähän henkseleitä paukutella hä! ;) 

Outi on opettanu Annille koipien nylkemistä ja muut on tehny aitaa. Ja ihan niinku Ville jo kertoiliki, minä en oo muuta tehny ko istunu. Ja masennellu. Nivelsiteet repeili oikeasta nilkasta, niin olen sitte kokonaan noitten kainalosauvojen varassa. Sitä on aika kömpelö pienissä tiloissa liikkuessaan ja henkilökohtainen turhautuneisuus kasvaa koko ajan. Niinpä mie olen sitte koittanu jotenki olla hyödyksi ja kirjotella power pointteja, lehtiartikkeleita ja tätä blogia. Tähän asti matka on menny joutusasti, mutta nyt kun on liikaa aikaa ajatella, niin koti-ikävä on käyny kaameaksi. Mie olen varmaan ainoa joka sanon sen ääneen ;) Tässähän on käytännössä enää viikko täällä Nomessa ja sitten alkais paluumatka! 

Irina ja Eeva kävi eilen kajaakeilla Nomejoella seikkailemassa.

   ( oli kyllä jännä reissu, välillä jäätiin pohjasta kiinni ko oli niin matalaa ja välillä kovassa vauhissa törmäiltiin rantaan. Kaatuminenki oli kerran lähellä ku alettiin Irinan kanssa ottaan selfietä. Nähtiin me isoja ihan punasia eläviä lohia ja paljon ihme lintuja -Eeva) 

Torstaina taas meillä kävi täällä niitä Nomen Eskimo kommunity porokerholaisia ja mukana oli myös Brucen veljentyttö, 22v. Beth. Nätti ja vauhdikas tyttö, farkut ja niittivyö, pieni paita ja räpsyttimet kunnossa, autteli aidan teossa ja oli mielellään nuitten meijän poikien seurassa. Ville tais olla kaikista suosituin, kun tyttö pörrötteli Villen hiuksia ja ihasteli kun ne oli niin punaiset <3 Vaikka Ville karkasikin muihin töihin aina ko mahollista, löysi tyttö Villen vielä lähtiessäkin mönkijän filttereitä vaihtamasta ja ennenkuin kukaan ehti räpäyttää silmiään, oli tyttö loikannu Villen kaulaan ja räpsässy selfien! Ville oli kyllä niin hämmentyneen näkönen, eikä kuulemma halua että tästä kaameasta kokemuksesta puhutaan enää. Niinpä jätämme aiheen käsittelyn tähän ;) (Saan varmaan selkään tästä hyvästä mutta älkää kertoko sille että mie kirjotin tästä...).
Ei oo kuulemma yhtään Mukavia nämä amerikkalaiset naiset ;)

Ollaan muuten tässä kiinnitetty huomiota semmoseen asiaan, että kun meistä joku lähtee tuonne greekille(purolle) pesulle tai vettä hakemaan tms. niin meille annetaan pilli mukaan karhujen varalta. Eilen katottiin ko isäntäväki ite lähti vuorostaan purolle, niin kaikilla oli aseet mukana... hmm. :D

(Tuo vaaleanpunan pilli on meijän suoja ja ase isäntäväen)

Bruce on parina päivänä käyny Saken ja Paten avustuksella kiertelemässä tuola vuorilla ettimässä pirojansa. Pojat on ollu onnesta soikeina kun ovat viimein päässeet "niihin kunnon hommiin". Hirvittää vähän noitten mönkijöitten puolesta, kun ei niissä ole edes pohjapanssareita. Lupasimme kyllä opettaa miten sellainen tehdään.
Tännään taas kävivät, josko näkyis poroja missään, kun vähän huonolla tuurilla ollaan tähän menessä liikuttu. Kesyn pihaporon lisäksi ei olla nähty yhen yhtä poroa :( Sakke on alkanu ansioitumaan kielen kanssa, kun ekan kerran tänään puhui mettässä isännälle englantia: "Let go home, eat!" :D Illalla kun kävivät vielä autolla kattomassa niitä poroja tuolla kauempana, näkyi hirvi. Sakke luuli sitä karhuksi ja yritti viittoa ja huitoa Brucelle: "Setä Bruce, kato! Päärynä! (Pear)" <3 Sakke on kyllä Mukava poeka ;)

Eilen illalla oli pojat halunnu tehä jäynän Eevalle ja Ville-Riikolle, jokka viimisinä olivat menossa nukkumaan. Ne oli jesarilla teipannu teltanoven kiinni, retkipatjan ja makuupussit yhteen ja hihittelivät omaa nerokkuuttaan omilla makuupaikoillaan. Sitte niillä itellä tuli vessahätä, eivätkä päässeet enää ulos sieltä niitten jesareitten takia. Ähäkutti! :D Joitaki rutiineja meille on jo täällä kehkeytyny, mm. että se joka herää viimeisenä, joutuu tyhjentämään vessoista hanibaketit, eli paska ämpärit. 
Housea ollaan katottu dvd:ltä ahkerasti, varmaan kohta kokonainen tuotantokausi. Täälä ei näy telkkari, eikä olla muutenkaan päästy kattelemaan telkkua koko reissun aikana, niin se kyllä naulaa kaikki hiljaa paikalleen aina hetkiksi. Sadeiltojen viihdettä :) 

 Huomenna herätään sunnuntaihin ja meijän hommat tässä osoitteessa alkaa olla ohi. Maanantai aamuna siirrymme koko loppuajaksi Nomeen yliopistolle ja pääsemme tapaamaan taas uusia ihmisiä. Talkkari (Pate) ja Sakarias (Sakke) jää vielä siksi päiväksi auttamaan Brucea niitten porojen haeskelussa. Täälä onki vähän laajemmat maastot mistä ettiä!

- Ellu